Mulla on sellainen olo että me eletään merkillisiä ja merkittäviä aikoja. Tuntuu että ollaan risteyksessä. Toiseen sunntaan kääntymistä kohti pyristelee pelko, halu työntää pää pensaaseen. Toisen polun varrelta löytyy kuitenkin ykseys ja rakkaus. Sinne meitä ohjaa myötätunto. Koen että pelon ja sekasorron ilmapiiri, jota tietoisesti lietsotaan nostaa itsekkyyttä. Poliisivaltio jota tämän (osin tarkoituksella aiheutetun) kaaoksen varjolla tänne yritetään rakentaa tuo vain kuvitteellista turvaa polkien ihmisoikeutemme ja yksilönvapautemme. Nämä ovat työkaluja joilla voisimme rakentaa rakkauden täyttämän onnellisen maailman.
Musta on tärkeetä että me avaamme silmämme ja sydämemme. Halusimme tai emme olemme kaikki yhtä. Auttamalla toisiamme autamme kaikkia, myös itseämme. Säteilemme valoa ja rakkautta ympärillemme. Emme voi antaa pelon ja epävarmuuden lamaannuttaa meitä tai ohjata väärään suuntaan. Se sota johon olemme valmistautuneet onkin rakkauden nuolien ampumista välinpitämättömyyden harmauteen.
Mitä se sitten on käytännössä? Se on niiden asioiden tekemistä jotka rakentavat hyvää. Sydämemme tietää kyllä mitä nämä asiat ovat. Sen viisautta pitää vaan hiljentyä kuuntelemaan.
On olemassa vain me, se käsittää meidät kaikki, niitä ei olekkaan. Haluan ojentaa teille käden siskot ja veljet, ammutaan yhdessä rakkauden nuolia! Valoisaa marraskuuta.
