Reissumotiiveista

Olen pohtinut sekä omia, että muiden reissarien reissumotiiveja. (Se on kumma miten muiden asioiden ruotiminen kiinnostaa niin paljon ja, peiliin on vaikea katsoa.) Ihanan Omppu GH:n vakkari bisse porukan länkytys alkaa ärsyttää ja noiden muutaman metapää länkkärin sekoilu suorastaan ahdistaa. Jotenkin tuntuu yhtä turhalle tulla pallon toiselle puolelle sekottamaan päätään kuin tulla noiden hotellien auloihin jakelemaan "sitruuna hymyään" ympärilleen. Mutta turha mun on liiemmin miettiä miksi joku muu on täällä. Itse huomaan että matkustamalla saan perspektiiviä omaan elämään. Kun keho matkustaa ympäri palloa, tekee mieli samalla arvokkaita matkoja. Ihmisiin tutustuminen on myös mulle tärkeä motiivi. Valitettavasti Thaikuissa paikallisiin tutustuminen jää hyvin pinnalliseksi, mutta muihin reissareihin tutustuu toki.

Oon myös miettinytt reissukokoonpanoamme. Ex-miehen kanssa reissatessa tulee avioeroon johtaneet syyt väkisinkin pintaan. Lasten kanssa kolmestaan en kuitenkaan vielä muutamaan vuoteen uskalla euroopan ulkopuolella reissata. Jos itse tulisin kipeäksi oltaisiin melkoisessa lirissä (ja jos ollaan euroopassa tiedän että äiti tulee pelastamaan meidät jos on oikein tiukka paikka.) No lapset kasvaa joka vuosi. Muutaman vuoden päästä kolmisin reissaaminen onkin jo ihan varteen otettava vaihtoehto.

Rurik tuli eilen kipeäksi. Kuume lähenteli 39 ja pari oksennustakin tuli. Onneksi lääkelaukkumme on hyvin varustettu. Lääkitsin potilasta luomuvalkosipulilla, luomucayanella, pakuriuutteella, manucahunajalla... onneksi mukana oli tyhjiä lääkekapseleita. Ei joutunuut potilas maistelemaan epämieluisia rohtoja. Yön aikana kuume laski, mutta tämä päivä menee kyllä voimia keräillessä. Toivottavasti huomenna kunto kestää jo tien päällä. Kävin äsken selvittelemässä millä bussilla pääsemme eteläiselle bussiasemalle, josta tarkoitus napata bussi Ranongiin. (Vihaan turisteille tarkoitettuja busseja joissa on nouto hotellilta, ensin odottelet tätä minibussia, sitten minibussi vie jonnekkin levähdyspaikalle, jossa odottelet seuraavaa bussia, joka todennäköisesti jättää vielä jonnekkin niin kauas kaupungista että joutuu ottamaan jonkun specialpriceforyoumyfriend tuktukin.)

Matkalla turisti infolle jossa selvittelin paikallisbusseja innostuin myös tekemään ostoksia (löysin Rurren puhelimeen laturin, edellinen hävisi useita kuukausia sitten, ja pihinä jätin ostamisen reissun päälle. Maksoin usp piuhasta, thai pistokkeesta ja eurooppalaisesta  verisosta 150b, toikin oli varmaan kolme kertaa liikaa, mutta alle yks kolmasosa alkuperäisestä pyynnöstä. Lisäksi löysin tosi kauniin kankaan jossa pinkkejä ja limenvärisiä lootuksia hameeksi, pyyhkeeksi ja picnicviltiksi (110b). Lisäksi ollaan tänään syöty donitsi överit, ensin pussillinen minidonitseja (20b) ja sitten vielä kuorututut donitsit (10b kappale, jälkimmäiset näyttivät makoisille mutta eivät syystä tai toisesta maistuneet lapsille).

Toinen ilmainen uintikerta

Tänään aamulla oli jotenkin vaikea herätä. Kun sain lopulta aamujutut hoidettua suunnattiin taas Phra sumein puistoon. Levittelin aamiaistarpeet esille ja  laitoin lapsille lautasille annokset (hunajaa, siemeniä, mangoa... nam) ja tip, ensimmäinen vesitippa. Tip tip ja sitten kipitettiin puun alle, ihmiset oli tosi avuliaita kun raahasin Siiliiä ja kaikkia aamiaistarpeita. ja kuten täällä yleensä, vettä tuli kuin saavista. Puu ei paljon sadetta pitänyt. Ystävälliset puistopoliisit tulivat pyytämään meidät telttaansa. Vääntelin lasten vaatteista vetttä ja saatiin poliiseilta lainaan lapsille pienet pyyhkeet. Itse nautin sateesta mutta lapset olivat kylmissään ja Siili kauhuissaan. Onneksi kirkuna laantui tissillä (vaikka välillä oon jo aika valmis ton imetyksen kanssa on se maailoman kätevintä, etenkin reissussa. Niin moni tukala odotus tais bussimatka on saatu sillä sujumaan. Eikä pöpötkään kuumota niin paljon kun imetän vielä. Thait suhtautuvat myös ihanan positiivisesti yleisillä paikoilla imettämiseen. Olen kyllä erittäänyt olla siveellisempi ja huomaavaisempi kuin euroopassa).

Eilen käytiin tiedekeskuksella Ekkemailla (Aikuiset 30b, lapset 20b, S ilmainen, melkein ilmaista siis kaiken kaikkiaan). Bussimatka oli pitkä kuuma ja tukala, eka bussi ilman ilmastointia, mutta eipä siellä ollut rahastajaakaan, joten hinta/laatu suhteesta ei voi valittaa. Lapset ja H halus käydä Mäkissä syömässä. Kallista ja kamalaa (oon luvannu lapsille että kerran viikossa voidaann syödä roskaruokaa/länkkärisafkaa). Tiedekeskus oli iso jo tosi mielenkiintoinen (planetaario, luonnontieteelinen ja vaikka mitä muuta) melkein kaikki oli tosin vaan thaiksi, joten kaikki ei ihan auennut. Kivaa oli ja muita länkkäreitä ei juuri näkynyt. Toinen ihana paikka Bangkokissa niin lapsille kuihn aikuisillekkin on Fantasy Lagoon The mall ostoskeskuksen katolla. Hienot maisemat paljon kaikkea varsinkin lapsille (aikuiset 100b, R 80b, S ilmainen). Nautitaan kaikki vesipuistoilusta täysin siemauksin ja siellä ei oo ketään länkkäreitä. Mutta tänään ei siis tarvinut lähteä uimaan kun saatiin saavisuihku niskaan. Nyt loppuu mun tietokonevuoro ja R rupee kattoo Tom&Jerryä. Sitten lähdetäänkin May kaideessin kasvisravintolaan buffa illalliselle (150b, R puoleen hintaan, S ilmainen). NAM!!!

(Olis kiva muuten kuulla haluisitteko kuulla enemmän kotikoulusta, reissaamisesta vai päiväkirjatyyppistä tajunnanvirtaa? Vai jatkanko näiden kaikkien suloista sekamelskaa? Jättäkää muutenkin viestiä itsestänne ja kommentoikaa kun käytte lukemessa... Se tuntuu hurjan kivalle)

W

Kulttuurit kohtaa ja aivot ja sydän sulaa auringossa

Nyt ollaan oltu reissussa viiikko. Päivät kuluu nopeasti, ja toisaalta kotoa lähdöstä tuntuu kuluneen jo pieni ikuisuus. Muutaman ensimmäisen hotelli yön jälkeen muutimme kotoisaan tuttuun Apple Guest Houseen (2hh 280b/yö), jota suosittelen ilmapiirin ja ihmisten puolesta lämpimästi. Olo on kotoisa. Bangkokin energia tuntuu hyvälle. Suunnittelimme ensin viipyvämme viikon. Päätimme kuitenkin suunneta etsimään yksinäisiä rantoja vasta viikonlopun jälkeen. On niin paljon tehtävää, nähtävää ja koettavaa. Parasta on kuitenkin istuskella Phra Sumein linnoituksen puistossa tai katukeittiössä (ruoat 20-40b) ja vaan hengittää, aistia tunnelmaa, imeä sitä itseensä.

Ainut mistä en täällä pidä on saasteet. Ja ruokien kanssa se, että valkoista sokeria ja aromivahvennetta on todella vaikea välttää. Lapset ottavat ruoka lomasta ilon irti ja elävät vaalealla leivällä ja makkaralla. Mä join ekoina päivinä useita jääkahveja ja olin muutenkin aika leväperäinen omienkin syömisteni kanssa. Nyt olen kuitenkin ottanut tolkkua syömisten kanssa, aion kuitenkin pitää linjan hyvin joustavana. 

Eilen käytiin China townissa. Matka sinne taittui ihanan vilvoittavan tuulen puhaltaessa jokiveneellä

 (40b/aikuinen lapset ilmaiseksi). Muovin krääsän ja tilpehöörin määrä oli puistattava. Jotenkin jäi taas miettimään mihin me tota kaikkea rojua tarvitaan ja mihin joudutaan sen kanssa. No Rurikille uusi lego pakkaus on kyllä tuonut paljon iloa. Takaisin kiinakaupungista tultiin taksilla (matkaa jokunen kilometri n. 50b). Muuten ollaankin liikuttu paikallisbusseilla, mikä on käytännössä ilmaista (alle 20b/aikuinen/matka), ja bussit on ilmastoituja ja keteviä ja ihmiset avuliaita.

Sirilillä on ollut tänään kiukkuisempi päivä. Taisi koti-ikäväkin vaivata neitiä, etenkin sen jälkeen kun skypetettiin mummon ja vaarin kanssa. Muuten S on kyllä nauttinut reissusta ja saamastaan huomiosta ja kestänyt lämpöä ja aurinkoa uskomattoman hyvin (uskon että ihon auringon sietoon on vaikuttanut myös spiruliinan ja chlorellan ahkera syönti jo ennen matkaa). Rurik on mieletön travelleri ja nauttii siitä kun voi jo käydä vaikkapa lähikioskilla omin päin. Lisäksi Rurik on ollut suuri apu Sirilin kanssa. Mukana olevaaa Harry Potteria R on ahminut niin että lukemista tuskin riittää paria viikkkoa pidemmäksi. Taidan mennä lukemaan muutaman sivun ääneen ja sitten nämä auringon uuvuttamat painuu pehkuihin! 

Nykyajan elämystravellerit

Mutsi on joskus kertonut mulle juttuja matkustelusta seitkytluvun lopulta. En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta tarinat ja ihmiset niissä on mageita. Samaa en voi sanoa usein omasta sukupolvestani. Tuntuu että myös matkustelusta haetaan yhä harvinaisempia ja elämyksellisimpiä juttuja. Samalla kuitenkaan ei olla valmiita laittamaan itseään yhtään likoon, ottamaan mitään yllätyksiä tai riskejä. Punakat hapannaamaiset länkkärit vetelevät pyörillä rullaavia matkalaukkuja perässään (lähimmälle taxille saakka). Eksoottisesta kohteesta toiseen lennetään, ja sitten ajetaan taxilla hotellille (jotka ovat saman laisia joka maailman kolkassa, ja siitäkin huolimatta valitetaan että kotona on patongit paremmin paistettuja ja lihapullatkin mureampia)..
Niin paljon kuin matkustamista rakastankin, täytyy myöntää että välillä tunnen ahdistusta ja myötähäpeää (vaikka tiedänkin molempien olevan täysin turhia tunteita).
Bangkokissa Banglamphun travellerighetossa tapaa onneksi myös toisenlaisia matkalaisia (joskin ensin mainitut ovat täälläkin enemmistössä.) Turisteista ja travellereista huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi olen kuitenkin kovin kotonani näisssä Kaaoskadun karnevaaleissa.
Saavuimme Bangkokiin eilen aamulla. Kotoa lähtö oli kiireinen ja hyvin kaaottinen (tai niin mulla kyllä aina käy, mutta tällä kertaa se oli poikkeuksellinen paniikki sekoilu). Lento meni yllättävän kivuttomasti, vaikka en kyllä nukkunut silmäystäkään. Mutta huomaa kyllä ettei  sielu lennä yhtä nopeasti kuin lentokeet. Kun herättiin pieniltä päiväunilta luuli R pitkään että on aamu. Lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja hetken kuluttua R kysy että eikö meidän hotellissa olekkaan aamiaista.
Tänään aamulla Siril otti ensimmäisen aamu-uinnin hotellin ravintolan kalalammessa. Sekä minä että S säikähdettiin kunnolla. Nyt iltakävelyllä halus kuitenkin jo "uimaan tonne" eli ei kantapään kauttakaan hankittu järki kauaa pysy tosssa jääräpäässä. Aamiaista sulateltiin hotellin uima-altaalla ja samalla kerrattiin kuukausia suomeksi ja kuukausia ja viikonpäiviä englanniksi. Majoitutaan muutamaksi ensimmäiseksi yöksi budjetillemme aivan liian kalliiseen (ja persoonattomaan ja tylsään) Rambutri Village Inn hotelliin (kolmen hengen huone aamiaisilla n. 45e). Uinnin jälkeen mentiin lasten kanssa kansallisgalleriaaan (200thb/aikuinen lapset ilmaiseksi). Mulle paikka oli todella mielenkiintoinen (etenkin vanhat maalaukset olivat upeita), Rurik peitteli kohteliaasti haukotuksiaan ja Siril otti rattaissa päiväunet. Phra sumein linnoituksen puistossa ollaan oltu syömässä (n 30 b/annos), oleilemassa ja leikkimässä niin tänään kuin eilenkin. Se on yksi lempi paikoistani maailmassa. Lapset saivat leikkiseuraa päikallisista lapsista (ja aikuisistakin). Lisäksi nähtiin joku ihanan hassu thai aerobic tunti.
Siril on välillä valitellut kuumuutta. Jatkuva huomio taitaa hivellä itsetuntoa mutta ärsyttääkin selvästi välillä. Rurik on flunssainen. Tästä kaikesta huolimatta täytyy todeta että ilmiömäisiä reissaajia, kunnon travellereja noi muksut (eikä mitään matkalaukku turisti urpoja ;))

Vapaampaa koulua ja matkatäpinää

Viime aikoina olen kiinnittänyt yhä enemmän huomiota Rurikin (ja osin omaankin) asenteeseen oppimista kohtaan. Jonnekkin syvälle pinttyneenä tuntuu olevan se, että oppimisen pitää olla jotakin tylsää. Kun muistutin poikaa yläasteen matikankirjoista, joihin saa halutessaan tarttua, oli Rurre selkeästi innostunut. Sitten hän vielä varmisti, että eihän se oo koulua. Jonkinlaista kehottajaa, kannustajaa ja välillä vaatijaakin tarvitaan mielestäni lapsen oppimisen tukijaksi. Mielestäni lähtökohta, että joku muu kertoo, mitä sinun pitää oppia, ja valmiiksi pureskeltu massa hulautetaan toisen päähän, on epähedelmällinen. Kun kiinnostus ja innostus kohtaavat ihmisen luontaisen halun oppia syntyy ihmeitä!

Kotikoulumme ensimmäisinä viikkoina tein tarkat suunnitelmat siitä mitä milloinkin opiskellaan kalenteria apuna käyttäen. Nyt olen huomannut että meillä parhaiten vaikkapa kuukausia harjoitellaan muiden asioiden lomassa. Toki välillä pyhitetään kunnolla aikaa opiskelulle. Tässä olemme alkaneet kiinnitämään huomiota siihen, milloin tuntuu kiinnostavalle oppia (ja minulla on kyllä selkeästi vielä hienosäätöä sosiaalisissa tuntosarvissa tältä osin). Kiinnitetään noin kerran viikossa huomio opittuun, ja siihen minkä tyyppisiä juttuja opiskellaan lähitulevaisuudessa. (Jotkut jutut saavat enemmän huomiota kuin toiset, ja jotkut jutut , niinkuin vaikka Kalevalan runomittaan syventyminen, siirtyivät tulevissa tehtävissä viikolta toiselle, kunnes päätimme, että palataan siihen, jos se joskus enemmän kiinnostaa).

Tosi kivalle tuntuu se, miten Siril on myös mukana opiskelussa. Kiinnostus kirjaimiin ja numeroihin on herännyt ja S alkaa hahmottaa numerot yhdestä kolmeen. Rurikkia opettaessa tulee jotenkin luonnollisesti opetettua myös Siiliä. Kauniisti Siril antaa myös usein opiskelurauhan (ja kun häiriköi häiriköi aika hauskasti ja hyvällä maulla, sama koskee kyllä molempia lapsia.) Mahtavaa on, että Rurik opettaa mielellään Siriliä.

Toivon tulevan matkan poistavan viimeisen pakon tunteen opiskelusta. Haaveilen pitkistä syvällisistä keskusteluista meren äärellä. Jotenkin omaakin matkalle valvistautumista ja lähdön odotuksen intoakin on osaltaan ruokkinut kotikoulu. Esimerkiksi tänään luimme vähän buddhalaisuudesta ja islamista ja tehtiin miellekartta siitä, mitä jo tiedetään. Sitten molemmat kirjoitimme asioista joista haluaisimme tietää lisää.

Omat ajatukset pyristelevät jo niin paljon kohti itää, etten meinaa saada mistään kiinni. Pyörin, hyörin ja olen levoton. Rakastan ja vihaan tätä matkalle lähdön poltetta. Jotenkin erityisiä minulle ovat aina viimeinen ilta ennen lähtöä, ja viimeinen ilta reissussa. Tällä hetkellä olisi kuitenkin vielä hurjan monta pikku juttua tehtävänä, ja kun mihinkään ei pysty tarttumaan häseltäessään, etenee tilanne huonosti. No tänään lähtöön on tasan viikko, joten kyllä tässä ehtii vielä pyöriä ja häseltää. Päivälliseksi syödään tänään punaista curryä ja riisiä. Sekin on ihan höpsöä että aina ennen aasian matkaa tekee hurjasti mieli aasialaista ruokaa, kun mä kuitenkin alan muutamassa hassussa viikossa himoitsemaan länkkärisafkaa (joka on tällä reissubudjetilla harvinainen herkku).