Ranong

Tietokone on reistailee. Olemme edelleen Ranongissa. Koh Phayamilla käytiin vielä toinen viikon pätkä... (Itse olisin viihtynyt pidempäänkin mutta matkaseurue kaipasi jo kaupunkiin.) No äärimmäisen hyvin viihdyn täällä Ranongissakin. GH:n isäntäperhe on tosi sydämellinen ja mukava. Lisäksi Ranongin lupsakassa tunnelmassa on jotain kotoisaa. Ei olla tehty mitään ihmeellistä. Pyoritään toreilla ja käydään temppelissä. Välillä maksamme itsemme päiväksi viereisen Tinidee hotellin altaille (aikuuiset 100b ja lapset 70b) jossa on myos suomalainen sauna.
Tietokone reistailee ja Siril syottää mulle Koh Phayamin Cashew pähkinitä (jotka on muuten niin herkullisia ettei mitään rajaa) että tyydyn vain toteamaan että hyvin voidaan ja auriinko paistaa. Kotikoulukin sujuu mallikkaasti ja olen hämmästynyt siitä miten hurjasti R on näiden kuukausien aikana kehittynyt. Juuri nyt tyon alla on portfolio Kulttuurien kohtaamiset matkallamme.
Muutama viikko ja elämä on villivihannesten keruuta ja mokin laittamista. Sekin tuntuu ihanalle vaikka välillä iskee melankolisuus siitä että matka on jo loppupuolella (vaikka tiedän että edelleen on jäljellä enemmän kuin monen koko lomamatkan pituus, rakastan näitä seikkailuja kovasti ja yritän kaikesta haikeilusta ja fiilistelystä huolimatta elää hetkessä.

Kolmas ilmainen uintikerta

Eilen oli maailman paras juhla Songkran. Thaimaalaiset mahtavat vesibileet. Muut nauttivat vesisodasta todella, mutta Sirilillä oli kestämistä. Farang baby sai aimo annoksen kylmiä kylpyjä ja kaiken maailman savinaamioita ja vesisuihkuja. Hyvin ja urheasti pikku travelleri kylpynsä kesti. Kun me aikuiset väsyimme jatkoi Rurik vesisotaa Josefin  GH:mme samanikäisen pojan kansssa. Ranong on siitä kivan kokoinen pikkukaupunki että Rurik voi liikkua itsekseen lähiympäristössä.

Tällä hetkellä Rurikin paras opettaja taitaa olla Josef. Englannin ymmärrys ja sanavarasto kasvaa kohisten, puhumisrohkeudessa olisi kuitenkin vielä petrattavaa. Muuten rohkeus monenlaisisissa tilanteissa on kyllä lisääntynyt huikeasti. Rurik ostaa suvereenisti rotit pannarikojusta ja hoitaa monen muun laisia tilanteita omin päin. Lisäksi olemme treenanneet sanelukirjoitusta (joka kyllä sujuu mainiosti, olen kirjoituttanut pitkiä lauseita joissa mukana monenlaisia vaikeita ja pitkiä sanoja, pisteet ja isot kirjaimetkin osuvat hyvin paikalleeen.) Ollaan myös aloitettu kieliopin läpikäyminen. Nämä asiat eivät peruskoulussa kuuluisi vielä tämän ikäisille, mutta ovat tarpeellisia työkaluja englannin opiskelussa.Aloitimme verbeistä. Kerroin ensin mitä ne ovat ja sen jälkeen R on poiminut verbit helpohkoista teksteistä (aloitin ensin liian vaikeilla teksteillä huonoin tuloksin mutta helpommista teksteistä verbit löytyvät hyvin). Kun mennään kielioppia eteenpäin on kotiopellakin kyllä muistin virkistämisen paikka... Lisäksi R on lukenut päivittäin intohimoisesti. Suomenkielinen lukeminen tulee kyllä loppumaan kesken.

Itse olen nauttinut viime päivinä eniten aamukahveista torin pienessä kahvikojussa (kahvi on kyllä pahaa eikä varmasti reilun kaupan tuote ja maito on varmasti kidutetun lehmän maitoa ja kahvi on täynnä valkoista sokeria mutta tunnelma on ihana). Lisäksi GH:mme perheeseen on ollut ilo tutustua ja meistä on tullut hyviä ystäviä. On myös ollut mielenkiintoista kuulla heiltä Islamista (ennen kuvani on perustunut lähinnä länsimaissa syötettyyn propagandaan). Ehkä eniten olen kuitenkin nauttinut käynneistä watissa. Tänään on edessä visa run Myanmariin ja sitten ylihuomenna palaammekin Koh Phayamille.

Aika pysähtyi

Aika pysähtyi Koh Phayamin saarella. Palasimme sieltä vastahakoisesti ihanaan Ranongin pikkukaupunkiin ja majoituimme jo ennen saarta tutuksi tulleeseen budjetillemme aivan liian tyyriiseen (superior huone kahdella aamiaiisella 1700b) Tinidee nimiseen hotelliin. Viihdyimme erityisen hyvin allasosaston kuumien mineraalikylpyjen vuoksi. Eilen aamulla lähdin ostamaan bussilippuja täksi aamuksi Krabille josta meille olisi lennot Malesiaan muutaman päivän kuluttua. Lippuja ei kuitenkaan voinut ostaa etukäteen. Ensiksi puoliksi leikillämme mietimme jäävämme näille seuduille. Sitten aloimme laskea monta visa runiaa pitäisi loppu reissun aikana Myanmariin tehdä ja mitä se maksaisi. Miksi matkustaa kauemmaksi jos on jo juuri siellä missä haluaa olla? Ja me haluamme olla juuri nyt juuri täällä. Muutimme hotellin viereiseen pikku Guest Houseen jonka Jenkki omistajan kanssa olin ystävystyneet, saimme AC huoneen jossa on myös lämmin vesi niin halvalla että lupasin etten kerro hintaa kellekkään, lisäksi saimme vinkit ja kontaktit visa runien tekemiseen mahdollisiman huokeasti. Eli me koemme Songranin, eli maailman mageimman vesikarnevaalin! Ja mulla on lupa käyttää täällä keittitä ja lähellä on iso vihannestori. Mahtava fiilis!!!