Matkustamisesta ja etenkin liftaamisesta

Olen liftannut nuorena paljon. Pääsääntöisesti kokemukset ovat super hyviä. Toki joukkoon mahtuu ikäviäkin tilanteita, joista on kuitenkin selvinnyt aina hyvin maalaisjärjellä. Liftatessa kannattaa pitää silmät auki ja luottaa vaistoihinsa. Olen sitä mieltä että pääsääntöisesti myös kanssaihmisiin kannattaa luottaa. En halua pelätä  ihmisiä! En halua maailman olevan sääntöihin ja velvollisuuksiin perustuva kameravalvottu kammotus...

Viime vuosina olen liftannut harvakseltaa. Rurikin kanssa liftasin ensimmäisen kerran eilen. Liftasimme Helsingistä Lahteen. Matka sujui suurin piirtein samassa ajassa kun se olisi julkisilla sujunut. Pääsimme Lahteen yhdellä autolla ja kuski oli tosi mukava. Juttelimme matkustamisesta, maailman menosta yleensä ja kotikoulusta.

Haluan alkaa taas liftaamaan enemmän. Jotenkin asiat joihin ei liity raha ovat viime aikoina alkaneet tuntumaan omemmille, aidommille.

Kotikoulussa saimme matematiikan kirjan viime viikolla valmiiksi. Matematiikka on ainut oppiaine jossa etenemme kirjan mukaan. Rurik halusi saada pakolliset matikat ennen aasian matkaa valmiiksi. Homma saatiinkin hyvin pakettiin jo muutamaa viikkoa ennen reissua. Nyt voimmekin pakata rinkkaan vain yläasteen matematiikan kirjan josta teemme tehtäviä jos innostusta löytyy. On ollut ilo seurata oppimisen ilon kasvamista. Koen että kotikoulussa oppiminen on helpompi tehdä mielekkääksi, motivoivaksi ja hauskaksi kuin peruskoulussa. Mielestäni on tärkeää että lapsi ymmärtää oppivansa itseään ja elämäänsä varten. Matematiikan suhteen tilanne oli Rurikille hankala peruskoulussa. Matemaattisesti lahjakas poika pitkästyi tehtäviin jotka toivat vain harvoin haastetta. Matematiikka oli ratkaisujen riemun sijaan pääasiassa puuduttavaa numerokäsialan harjoittelua.

Englantia olemme harjoitelleet nyt tiiviimmin. Tuleva matka toimii myös sen suhteen hyvänä motivaattorina. Matka tulee myös tarjoamaan mielettömiä kokemuksia ja elämyksiä, ainutlaatuisia paikkoja oppia. Itse odotan eniten budhalaisuuden ja islamin uskon seuraamista. Lisäksi Bangkokin ja Kuala Lumpurin planetaariot vaikuttavat mielenkiintoisille vierailukohteille.

Mun on hetkittäin vaikea olla läsnä hetkessä. Mieli ja osin kai sielukin haluaisi jo liihotella kohti itää. Muutaman viikon päässä häämöttävä matka alkaa tuntua yhä todellisemmalta käytännön järjestelyjen myötä. Ollaan syöty maitohappobakteereja sekä levää (chlorellaa ja spiruliinaa) muutaman viikon ajan. Lisäksi olen käyttänyt paljon siitepölyä ja pyrkinyt muutenkin valmistamaan terveellistä ja monipuolista ruokaa (tai ainahan mä siihen pyrin, mutta siis kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota). Pakkauslistan tekemisessä kuvastuu mielestäni hyvin elämän helppous ja vaikeus. Matkalla en halua puutua ja väsähtää painavan rinkan alle. Toisaalta esimerkiksi jonkin luonnonlääkkeen hankkiminen kaukana kotoa voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vaattteiden suhteen mennään hyvin minimalistisella linjalla. Siril myös käyttää matkalla kertakäyttövaippoja pestävien sijaan. Yritän varautua hyvin mutta välttää kaikkea turhaa. Lopullinen pakkaus tapahtuu sitten varmaan taas tutun kaavan mukaan. Pakkauslistan kamat kasalle ja rinkkaan kasasta vaan tavarat joita ehdottomasti haluaa kantaa mukanaan.

Mukaan lähtee tällä kertaa toivottavasti myös toinen rinkka tavaroita. Haluaisin viedä lastenkotiin meiltä kiertoon joutavia vaatteita. Takaisin tulleessa  tämä toinen rinkka täyttyykin sitten suitsukkeista, mausteista ja muista aarteista matkan varrelta.

Köyhyydestä ja itse valituista vankiloista

Kävimme esikoiseni isän kanssa lastenvalvojalla liittyen elareihin. Tämä rouva oli selkeästi tuohtunut siitä, että koen meillä olevan kaikkea yltäkylläisesti. Hän olisi sitä mieltä, että vajetta jää niin että minun kannattaisi ehdottomasti hakea toimeentulotukea. Kerroin hymyillen että tulemme toimeen ilmankin. Tämä ei selkeästi mahtunut hänen maailmaansa.

Kun viesti siitä, että nyt ei ole kurjuutta, eikä puutetta, meni edes jollain tasolla perille, totesi tämä rouva, että ongelmia tulee viimeistään kun esikoinen tulee teini-ikään. Silloin lapst kuulema tarvitsevat kalliita merkkivaatteita, kun kaikilla kavereillakin niitä on. En viitsinyt alkaa filosofista kasvatuskeskustelu naisen kanssa. Sellaiselle kuitenkin koen olevan laajemminkin tarvetta. Mielestäni on pelottavaa miten moni kasvattaja vetää linjauksia pitkälti sen mukaan miten muilla on. Itse koen että maailmassa on tällä hetkellä niin paljon pahoinvointia, ettei ole ollenkaan huono juttu olla outo.

Mä luulen että se pahoinvointi juontaa juurensa siihen, että emme pysty toteuttamaan nykyisessä elinympäristössämme kokonaisvaltaisesti lajityypillistä käyttäytymistämme. Olemme vaihtaneet yhteisöllisyyden vilkkuviin laatikoihin ja mega elämyksiin sekä laatuaikaan. Kaikelta kiireeltämme emme juuri ehdi elämään elämäämme.Vaihtokauppa on surkea. Onneksi kultassen häkkimme ovi on auki. Ulos voi lentää kun rohkeus siihen riittää.

Levitä siipesi luottaen siihen että elämä kantaa! Kaikki on kaikessa monimutkaisuudessaan lopulta äärettömän yksinkertaista.