Alkumatkan kuulumiset

Matka minussa, matkalla olemisen tunne. Olen tunnustellut näiden tunnelmien tänne maalailua. Toistaiseksi vilkkuva ruutu on kuitenkin tuntunut väärältä hetkessä. Nyt aika taitaa olla oikea. Heräsin ja joogailin ja ajattelin lähteä aamulenkille. Onneksi selvisi, ettei kello ole kuin yksi. Olo on pirteä mutta soi koirien takia en uskalla lähteä tähän aikaan juoksemaan. Kokoan siis nyt alkumatkan kuulumisia.

Reissussa ollaan nyt oltu pari viikkoa. Ihanaa, haastavaa ja avartavaa taas kerran. Bangkokissa majoituimme ekaksi yöksi Kaaoskadun (Khaosan road) hedonistiseen uimallasturistihelvettiin. Lennot menivät yllättävän hyvin. Molemmat lapset rakastavat lentämistä. Minä vihaan sitä, ja tunnen siitä myös melkoista syyllisyyttä. Mutta toistaiseksi se taitaa olla meille realistisesti ajatellen käyttökelpoisin matkustustapa, kun liikutaan euroopan ulkopuolelle. Vaikka altaaseen pulahtelu oli ihanaa, tuntui hedonistisen hapan länkkäritunnelma altaalla entistäänkin luotaantyöntävämmältä. Saimme myös taas muistutuksen siitä, että Kaaoskadulla riski joutua kadunpuoleisiin huoneisiin voi saada seinät värähtelemään kadulla mölyävän ysäripopin ja varsinaisten maailman toiselle laidalla maailmaa edelleen piilottelevien urpojen mölinästä. Onneksi mulla ja lapsilla on loistavat unenlahjat. Guest houset ja hiukan rosoisempi tunnelma on ehdottomasti enemmän meitä varten. Kaaoskadun maailmanlopun markkinat haluaa vuosi vuodelta kiertää kauempaa.

Majoituimme kuitenkin Banglamphun travellerialueelle, sieltä löytyy myös mukavaa reissulaisten fiilistä ja hinnat sopivat budjettimatkailuun. Olisikohan huoneemme ilman kylppäriä ja fanilla vanhassa tunnelmallisessa puutalossa maksanut 300 thb. Ainoa miinus on näiden perinteisten talojen olematon äänieristys joka on joskus kiusallista kun pikku travellerit pitävät mekkalaa. Yhtenä päivänä kävimme chinatownissa (Rachawong), Banglamphusta sinne pääsee kätevästi jokiveneellä (Phra Athic-Ratchawong). Vilvoittava jokiajelu maksaa muistaakseni 20thb kun valitsee kaupunkiliikenteen oranssilippuisen veneen, lapset ilmaiseksi (huom. sinilippuiset turistiveneet kalliita). Ehdottomasti suosikki kulmani näillä seuduin on intilaiskorttelit.

Vakkari juttu Bangkokissa on The Fantasy lagoon, joka löytyy the Mall Bangkaen katolta. Busseilla liikkuminen on mielenkiintoista, halpaa ja uuvuttavaa. Turisti-infosta olen saanut paljon apua bussilinjojen ja pysäkkien suhteen (huom. jokainen matkatoimisto kutsuu itseään turisti-infoksi, ihan oikeita infokoppeja, jotka eivät siis ole myymässä sinulle mitään löytyy sieltä täältä.) Lapset matkustavat bussilla ilmaiseksi (aikuisten liput kaupungin sisällä 8-28thb, liput ostetaan bussista rahastajalta. Paikallisella kielellä oleva lappu määränpäästä helpottaa hommaa.) Muutaman päivän päästä retkueemme halusi siirtyä kohti rauhallisempia tontteja.

Painelimme junalla Pratchuap Kiri Khaaniin. Sylilapsi matkustaa ilmaiseksi, isomman lapsen lippu aavistuksen aikuisen lippua halvempi. Junalla liikkuminen Thaimaassa on helppoa ja ihanaa. Vältä AC junia ja ykkösluokkaa. Kakkosluokka on mukava ja täynnä mukavia ihmisiä, ruokakaupustelijoita ja edullinen. AC junissa tunnelma on paljon nihkeämpi ja hinta huomattavasti kalliimpi. Kolmosluokkakaan ei ole poissuljettu vaihtoehto jos aikaa ja seikkailutarmoa riittää ja näin matkustaminen on hyvin edullista. Phartchuap on avara, kaunis ja mielestäni melkein kliininen. Majoituimme betonikompleksi hotelliin nimeltä Suksant (fanihuone 420 thb), plussaa äänieristys, partsit joista kaunis näköala merelle, miinuksena persoonattomuus kuten aina isoissa hotellikomplekseissa. Toisaalta pieni vaalea kiharapää nautti happamista respantytöistä. Kerrankin ei tarvinut koko ajan lirkutella. Lasten saama huomio rasittaa välillä lapsia kaikessa ylempalttisuudessaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ennen kaikkea suomessa kasvavalle lapselle tällaiset kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Esikoinen kysyikin ekalta matkalta palattuaan kassajonossa ympärilleen katsellessaan: Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Phratcuapista matka jatkui yöjunalla etelään, HatYaihin. Yöjunat sänkypaikalla ovat edullisia ja mukavia. Lasten kanssa kannattaa valita alasänky ettei tipu yöllä sängystä. Ensi silmäyksellä Hat Yai näytti mielenkiintoiselle. Hetken haravoinnin jälkeen löytyi myös mukava GH, nimeltään Cathay. Kolmen hengen kulunut mutta siisti ja iso huone  kylppärillä (nuorisoedustukselta miinukset reikävessasta) maksoi 290 thb. Aulasta sai edukasta aamiaista ja tunnelma oli oikein mukava. Hat Yain keskusta oli pettymys malesialaisine turistimassoineen ja kalliine hintoineen. Muutaman korttelin päässä meno muuttui muakavammaksi ja hinnat huokeammiksi.

Kävimme läheisellä vesiputouksella (aikuiset 200thb lapset 100thb vaikka lapsista ei tällä kertaa jostain syystä laskutettu). Paikka oli huikaisevan kaunis ja virtaava kirkas vesi vilvoittavaa.
Yhtänä päivänä kävimme läheisessä rantakaupungissa nimeltä Songhla, jossa osa seurueestamme majoittui muutaman päivän. Ranta jossa kävimme oli roskainen ja muutenkin tunnelma epämielyttävän rantaparatiisikulissimainen. Leikkikenttä oli suuri ja hieno ja puhdas ja turvallinen (leikkipuistot kannattaa tarkistaa ennen lasten vapauttamista, koska turvallisuus vaatimukset lienevät hiukan toiset kuin kotona pohjolassa, usein olen törmännyt kaikenlaisiin ruostuneisiin teräviin pultteihin ym). Songhlassa majoittuva osa retkueestamme kehui kaupungin keskustaa mukavaksi ja melko turistivapaaksi. Itselleni jäi kaupungista pikaisen ohituksen perusteella vehreä ja vauras kuva.

Vajaan viikon jälkeen oli aika suunnata nokka taas kohti pohjoista. Iltapäivällä lähtevä junamme oli muutaman tunnin myöhässä. Ilmastoidussa junassa oli yllättävän nihkeä tunnelma. Lisähaastetta toi äänekkäät ja eläväiset lapseni ja unta kaipaavat kanssamatkustajat. Aamyöstä saavuimme Chumponiin. Tajusimme että ensimmäiset bussit ranongiin lähtisivät jo muutamien tuntien päästä joten guest housen sijasta etsimme bussiaseman. Rurik nukkui bussiaseman edessä penkillä, Siril vieressä rattaissa (tällaisissa tilanteissa suosittelen liijoiteltua hyttysmyrkyn käyttöä). Me aikuiset kulutimme aamuyön tunnit jutellen ja penkillä nököttäen. Viideltä pääsimme bussiin. Muu seurue nukahti. Minä katselin aamun valkenemista, huikaisevan kauniita sumuisia vuoria ja itkin ilosta. Ranongiin meno tuntui kotiin paluulta.

Valmistautumista

Laatikkoelämä tuli tiensä päähän! Olemme viettäneet suurimman osan ajasta loppukesän jälkeen kesämökillämme. Luonnonläheinen yksinkertainen elämä on tuntunut mahtavalle. Syntyjään Stadilaiset lapsetkin ovat sopeutuneet maalle melko kivuttomasti ja vaikuttaneet silmin nähden onnellisilta. Vuorokauden ja vuoden rytmi on maalla ihanan tiiviisti elämään kietoutuneena. Meidän perheemme osalta tämä on tarkoittanut vuoden pimeimpänä ajanjaksona pitkään nukkumista ja verkkaisia aamuja. Välillä Siril on halunnut leikkiä, että ollaan kiireinen äiti ja tytär, jotka on lähdössä töihin ja päiväkotiin. Sitten hetken meuhkaamisen jälkeen mennään peiton alle köllöttämään ja nautitaan siitä, kun ei ole kiire minnekkään.

Meidän perheemme osalta tämä aika vuodesta tarkoittaa myös sitä, että on pikkuhiljaa aika alkaa tehdä ensimmäisiä valmisteluja kevättalven matkaa varten. Liput on, yllätten, rakkaaseen kuhisevaan Bangkokiin. Matkalle  lähtee minun ja lasten lisäksi äitini, sekä osaksi matkaa paras ystäväni sekä Rurikin isä. Alustava reittisuunnitelma on Bangkok-Pratchuap Kiri Khan-Hat Yai-Ranong-Koh Phayam. Mutta reissuslla on paras mennä sinne minne nenä näyttää, tie vie tai tuuli kuljettaa. Kahdeksan viikkoa aikaa seikkailuille ennen paluulentoja Bangkokista Helsinkiin. Tänään kävin ostamassa matkaa varten hopeavettä, laventeli- ja teepuuöljyä ja manucahunajaa. Levää (chlorellaa ja spiruliinaa) ollaan syöty jo hetki (etenkin ihon auringonsiedon kannalta). maitohapot aloitetaan pari viikkoa ennen matkaa. Maitohappojen merkkiä mietin vielä ja sitä ottaisiko siirtymävaiheisiin/tarvittaessa myös jonkun prebioottivalmisteen.

Matka-apteekki pitää yllämainittujen lisäksi sisällään c-vitamiinia, d-vitamiinia (sairastapausten varalta), valkosipulia, jotain kuumetta alentavaa myrkkylääkettä lapsille ja aikuisille, kuumemittarin, pakuria (uutteena). Viime vuodesta viisastuneena en raahaa valtavia pakurimöttejä mukanani. Kaurahiutaleita en ota (niitä raahasin viimeks ja yritin turhaan tuputtaa puuroo lapsille), chiaa otan reilusti (se loppui viimeksi kesken... oi tuoreeseen kookosmaitoon (katie) tehty chia-mangopuuro, NAM.) Mutta yritän pysyä jutuissani (ja ajatuksissani) vielä pääsääntöisesti tämän maan kamaralla. Karkaamme vasta karkauspäivänä. Mun mieleni on vaan niin kovin malttamaton.

Kotikoulu sujuu mallikkaasti. Olen tosi ylpeä älykkäästä ja huomaaavaisesta pojastani. Tuleva matka toimii hyvänä porkkanana opiskelulle. Jos matikan kirjan saa ennen matkaa valmiiksi, ei sitä tarvitse raahata mukana. Lisäksi englantia tehdään paljon ja talviliikuntaa kun säät vihdoin sallii. Reissussa R aikoo tehdä portfolion jossa vertailee Suomea ja Thaimaata (kieli, kulttuuri, maantieto, ruoka...), odotan innolla... ja tässä on kyllä ehkä taas se ongelma, että ope on innostuneenpi kun oppilas.

Olen oppinut isoäidiltäni viime vuoden aikana paljon elämänviisauksia. Oppiminen on kaksisuuntainen tie. Elämänkokemuksen tuomasta viisaudesta huolimatta isoäitini on lääkäri- ja lääkeuskovainen (kuten monet hänen aikansa ihmiset). Suhtautuminen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin on epäileväistä. Vanhatkin koirat kuitenkin oppivat uusia temppuja, se vain tapahtuu joskus hitaammin. Lähtökohtaisesti ravinneköyhään ruokavalioon lisätty tyrni, pakuri tai lehtikaali tuntuu hyvänä olona ja kannustaa uusiin kokeiluihin. Isoäitini varpaanvälissä on ollut vuosia tulehtunut kohta. Kiitos hopeaveden se on alkanut paranemaan. Hopeavesi on kyllä ihmeainetta, vain kerran on tullut tilanne jossa se ei olisi parantanut ihon tulehdusta. (Sisäisestäkin käytöstä on meillä hyviä kokemuksia mutta tästä kannattaa hankkia itse tietoa.)


Parantavaa, opettavaista ja onnentäyteistä tätä vuotta kanssaihmiset!