Alkumatkan kuulumiset

Matka minussa, matkalla olemisen tunne. Olen tunnustellut näiden tunnelmien tänne maalailua. Toistaiseksi vilkkuva ruutu on kuitenkin tuntunut väärältä hetkessä. Nyt aika taitaa olla oikea. Heräsin ja joogailin ja ajattelin lähteä aamulenkille. Onneksi selvisi, ettei kello ole kuin yksi. Olo on pirteä mutta soi koirien takia en uskalla lähteä tähän aikaan juoksemaan. Kokoan siis nyt alkumatkan kuulumisia.

Reissussa ollaan nyt oltu pari viikkoa. Ihanaa, haastavaa ja avartavaa taas kerran. Bangkokissa majoituimme ekaksi yöksi Kaaoskadun (Khaosan road) hedonistiseen uimallasturistihelvettiin. Lennot menivät yllättävän hyvin. Molemmat lapset rakastavat lentämistä. Minä vihaan sitä, ja tunnen siitä myös melkoista syyllisyyttä. Mutta toistaiseksi se taitaa olla meille realistisesti ajatellen käyttökelpoisin matkustustapa, kun liikutaan euroopan ulkopuolelle. Vaikka altaaseen pulahtelu oli ihanaa, tuntui hedonistisen hapan länkkäritunnelma altaalla entistäänkin luotaantyöntävämmältä. Saimme myös taas muistutuksen siitä, että Kaaoskadulla riski joutua kadunpuoleisiin huoneisiin voi saada seinät värähtelemään kadulla mölyävän ysäripopin ja varsinaisten maailman toiselle laidalla maailmaa edelleen piilottelevien urpojen mölinästä. Onneksi mulla ja lapsilla on loistavat unenlahjat. Guest houset ja hiukan rosoisempi tunnelma on ehdottomasti enemmän meitä varten. Kaaoskadun maailmanlopun markkinat haluaa vuosi vuodelta kiertää kauempaa.

Majoituimme kuitenkin Banglamphun travellerialueelle, sieltä löytyy myös mukavaa reissulaisten fiilistä ja hinnat sopivat budjettimatkailuun. Olisikohan huoneemme ilman kylppäriä ja fanilla vanhassa tunnelmallisessa puutalossa maksanut 300 thb. Ainoa miinus on näiden perinteisten talojen olematon äänieristys joka on joskus kiusallista kun pikku travellerit pitävät mekkalaa. Yhtenä päivänä kävimme chinatownissa (Rachawong), Banglamphusta sinne pääsee kätevästi jokiveneellä (Phra Athic-Ratchawong). Vilvoittava jokiajelu maksaa muistaakseni 20thb kun valitsee kaupunkiliikenteen oranssilippuisen veneen, lapset ilmaiseksi (huom. sinilippuiset turistiveneet kalliita). Ehdottomasti suosikki kulmani näillä seuduin on intilaiskorttelit.

Vakkari juttu Bangkokissa on The Fantasy lagoon, joka löytyy the Mall Bangkaen katolta. Busseilla liikkuminen on mielenkiintoista, halpaa ja uuvuttavaa. Turisti-infosta olen saanut paljon apua bussilinjojen ja pysäkkien suhteen (huom. jokainen matkatoimisto kutsuu itseään turisti-infoksi, ihan oikeita infokoppeja, jotka eivät siis ole myymässä sinulle mitään löytyy sieltä täältä.) Lapset matkustavat bussilla ilmaiseksi (aikuisten liput kaupungin sisällä 8-28thb, liput ostetaan bussista rahastajalta. Paikallisella kielellä oleva lappu määränpäästä helpottaa hommaa.) Muutaman päivän päästä retkueemme halusi siirtyä kohti rauhallisempia tontteja.

Painelimme junalla Pratchuap Kiri Khaaniin. Sylilapsi matkustaa ilmaiseksi, isomman lapsen lippu aavistuksen aikuisen lippua halvempi. Junalla liikkuminen Thaimaassa on helppoa ja ihanaa. Vältä AC junia ja ykkösluokkaa. Kakkosluokka on mukava ja täynnä mukavia ihmisiä, ruokakaupustelijoita ja edullinen. AC junissa tunnelma on paljon nihkeämpi ja hinta huomattavasti kalliimpi. Kolmosluokkakaan ei ole poissuljettu vaihtoehto jos aikaa ja seikkailutarmoa riittää ja näin matkustaminen on hyvin edullista. Phartchuap on avara, kaunis ja mielestäni melkein kliininen. Majoituimme betonikompleksi hotelliin nimeltä Suksant (fanihuone 420 thb), plussaa äänieristys, partsit joista kaunis näköala merelle, miinuksena persoonattomuus kuten aina isoissa hotellikomplekseissa. Toisaalta pieni vaalea kiharapää nautti happamista respantytöistä. Kerrankin ei tarvinut koko ajan lirkutella. Lasten saama huomio rasittaa välillä lapsia kaikessa ylempalttisuudessaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ennen kaikkea suomessa kasvavalle lapselle tällaiset kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Esikoinen kysyikin ekalta matkalta palattuaan kassajonossa ympärilleen katsellessaan: Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Phratcuapista matka jatkui yöjunalla etelään, HatYaihin. Yöjunat sänkypaikalla ovat edullisia ja mukavia. Lasten kanssa kannattaa valita alasänky ettei tipu yöllä sängystä. Ensi silmäyksellä Hat Yai näytti mielenkiintoiselle. Hetken haravoinnin jälkeen löytyi myös mukava GH, nimeltään Cathay. Kolmen hengen kulunut mutta siisti ja iso huone  kylppärillä (nuorisoedustukselta miinukset reikävessasta) maksoi 290 thb. Aulasta sai edukasta aamiaista ja tunnelma oli oikein mukava. Hat Yain keskusta oli pettymys malesialaisine turistimassoineen ja kalliine hintoineen. Muutaman korttelin päässä meno muuttui muakavammaksi ja hinnat huokeammiksi.

Kävimme läheisellä vesiputouksella (aikuiset 200thb lapset 100thb vaikka lapsista ei tällä kertaa jostain syystä laskutettu). Paikka oli huikaisevan kaunis ja virtaava kirkas vesi vilvoittavaa.
Yhtänä päivänä kävimme läheisessä rantakaupungissa nimeltä Songhla, jossa osa seurueestamme majoittui muutaman päivän. Ranta jossa kävimme oli roskainen ja muutenkin tunnelma epämielyttävän rantaparatiisikulissimainen. Leikkikenttä oli suuri ja hieno ja puhdas ja turvallinen (leikkipuistot kannattaa tarkistaa ennen lasten vapauttamista, koska turvallisuus vaatimukset lienevät hiukan toiset kuin kotona pohjolassa, usein olen törmännyt kaikenlaisiin ruostuneisiin teräviin pultteihin ym). Songhlassa majoittuva osa retkueestamme kehui kaupungin keskustaa mukavaksi ja melko turistivapaaksi. Itselleni jäi kaupungista pikaisen ohituksen perusteella vehreä ja vauras kuva.

Vajaan viikon jälkeen oli aika suunnata nokka taas kohti pohjoista. Iltapäivällä lähtevä junamme oli muutaman tunnin myöhässä. Ilmastoidussa junassa oli yllättävän nihkeä tunnelma. Lisähaastetta toi äänekkäät ja eläväiset lapseni ja unta kaipaavat kanssamatkustajat. Aamyöstä saavuimme Chumponiin. Tajusimme että ensimmäiset bussit ranongiin lähtisivät jo muutamien tuntien päästä joten guest housen sijasta etsimme bussiaseman. Rurik nukkui bussiaseman edessä penkillä, Siril vieressä rattaissa (tällaisissa tilanteissa suosittelen liijoiteltua hyttysmyrkyn käyttöä). Me aikuiset kulutimme aamuyön tunnit jutellen ja penkillä nököttäen. Viideltä pääsimme bussiin. Muu seurue nukahti. Minä katselin aamun valkenemista, huikaisevan kauniita sumuisia vuoria ja itkin ilosta. Ranongiin meno tuntui kotiin paluulta.

Valmistautumista

Laatikkoelämä tuli tiensä päähän! Olemme viettäneet suurimman osan ajasta loppukesän jälkeen kesämökillämme. Luonnonläheinen yksinkertainen elämä on tuntunut mahtavalle. Syntyjään Stadilaiset lapsetkin ovat sopeutuneet maalle melko kivuttomasti ja vaikuttaneet silmin nähden onnellisilta. Vuorokauden ja vuoden rytmi on maalla ihanan tiiviisti elämään kietoutuneena. Meidän perheemme osalta tämä on tarkoittanut vuoden pimeimpänä ajanjaksona pitkään nukkumista ja verkkaisia aamuja. Välillä Siril on halunnut leikkiä, että ollaan kiireinen äiti ja tytär, jotka on lähdössä töihin ja päiväkotiin. Sitten hetken meuhkaamisen jälkeen mennään peiton alle köllöttämään ja nautitaan siitä, kun ei ole kiire minnekkään.

Meidän perheemme osalta tämä aika vuodesta tarkoittaa myös sitä, että on pikkuhiljaa aika alkaa tehdä ensimmäisiä valmisteluja kevättalven matkaa varten. Liput on, yllätten, rakkaaseen kuhisevaan Bangkokiin. Matkalle  lähtee minun ja lasten lisäksi äitini, sekä osaksi matkaa paras ystäväni sekä Rurikin isä. Alustava reittisuunnitelma on Bangkok-Pratchuap Kiri Khan-Hat Yai-Ranong-Koh Phayam. Mutta reissuslla on paras mennä sinne minne nenä näyttää, tie vie tai tuuli kuljettaa. Kahdeksan viikkoa aikaa seikkailuille ennen paluulentoja Bangkokista Helsinkiin. Tänään kävin ostamassa matkaa varten hopeavettä, laventeli- ja teepuuöljyä ja manucahunajaa. Levää (chlorellaa ja spiruliinaa) ollaan syöty jo hetki (etenkin ihon auringonsiedon kannalta). maitohapot aloitetaan pari viikkoa ennen matkaa. Maitohappojen merkkiä mietin vielä ja sitä ottaisiko siirtymävaiheisiin/tarvittaessa myös jonkun prebioottivalmisteen.

Matka-apteekki pitää yllämainittujen lisäksi sisällään c-vitamiinia, d-vitamiinia (sairastapausten varalta), valkosipulia, jotain kuumetta alentavaa myrkkylääkettä lapsille ja aikuisille, kuumemittarin, pakuria (uutteena). Viime vuodesta viisastuneena en raahaa valtavia pakurimöttejä mukanani. Kaurahiutaleita en ota (niitä raahasin viimeks ja yritin turhaan tuputtaa puuroo lapsille), chiaa otan reilusti (se loppui viimeksi kesken... oi tuoreeseen kookosmaitoon (katie) tehty chia-mangopuuro, NAM.) Mutta yritän pysyä jutuissani (ja ajatuksissani) vielä pääsääntöisesti tämän maan kamaralla. Karkaamme vasta karkauspäivänä. Mun mieleni on vaan niin kovin malttamaton.

Kotikoulu sujuu mallikkaasti. Olen tosi ylpeä älykkäästä ja huomaaavaisesta pojastani. Tuleva matka toimii hyvänä porkkanana opiskelulle. Jos matikan kirjan saa ennen matkaa valmiiksi, ei sitä tarvitse raahata mukana. Lisäksi englantia tehdään paljon ja talviliikuntaa kun säät vihdoin sallii. Reissussa R aikoo tehdä portfolion jossa vertailee Suomea ja Thaimaata (kieli, kulttuuri, maantieto, ruoka...), odotan innolla... ja tässä on kyllä ehkä taas se ongelma, että ope on innostuneenpi kun oppilas.

Olen oppinut isoäidiltäni viime vuoden aikana paljon elämänviisauksia. Oppiminen on kaksisuuntainen tie. Elämänkokemuksen tuomasta viisaudesta huolimatta isoäitini on lääkäri- ja lääkeuskovainen (kuten monet hänen aikansa ihmiset). Suhtautuminen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin on epäileväistä. Vanhatkin koirat kuitenkin oppivat uusia temppuja, se vain tapahtuu joskus hitaammin. Lähtökohtaisesti ravinneköyhään ruokavalioon lisätty tyrni, pakuri tai lehtikaali tuntuu hyvänä olona ja kannustaa uusiin kokeiluihin. Isoäitini varpaanvälissä on ollut vuosia tulehtunut kohta. Kiitos hopeaveden se on alkanut paranemaan. Hopeavesi on kyllä ihmeainetta, vain kerran on tullut tilanne jossa se ei olisi parantanut ihon tulehdusta. (Sisäisestäkin käytöstä on meillä hyviä kokemuksia mutta tästä kannattaa hankkia itse tietoa.)


Parantavaa, opettavaista ja onnentäyteistä tätä vuotta kanssaihmiset!

Risteys

Mulla on sellainen olo että me eletään merkillisiä ja merkittäviä aikoja. Tuntuu että ollaan risteyksessä. Toiseen sunntaan kääntymistä kohti pyristelee pelko, halu työntää pää pensaaseen. Toisen polun varrelta löytyy kuitenkin ykseys ja rakkaus. Sinne meitä ohjaa myötätunto. Koen että pelon ja sekasorron ilmapiiri, jota tietoisesti lietsotaan nostaa itsekkyyttä. Poliisivaltio jota tämän (osin tarkoituksella aiheutetun) kaaoksen varjolla tänne yritetään rakentaa tuo vain kuvitteellista turvaa polkien ihmisoikeutemme ja yksilönvapautemme. Nämä ovat työkaluja joilla voisimme rakentaa rakkauden täyttämän onnellisen maailman.

Musta on tärkeetä että me avaamme silmämme ja sydämemme. Halusimme tai emme olemme kaikki yhtä. Auttamalla toisiamme autamme kaikkia, myös itseämme. Säteilemme valoa ja rakkautta ympärillemme. Emme voi antaa pelon ja epävarmuuden lamaannuttaa meitä tai ohjata väärään suuntaan. Se sota johon olemme valmistautuneet onkin rakkauden nuolien ampumista välinpitämättömyyden harmauteen.

Mitä se sitten on käytännössä? Se on niiden asioiden tekemistä jotka rakentavat hyvää. Sydämemme tietää kyllä mitä nämä asiat ovat. Sen viisautta pitää vaan hiljentyä kuuntelemaan.

On olemassa vain me, se käsittää meidät kaikki, niitä ei olekkaan. Haluan ojentaa teille käden siskot ja veljet, ammutaan yhdessä rakkauden nuolia! Valoisaa marraskuuta.

Terveisiä Espanjasta

Viimeisestä tekstistä on todella vierähtänyt aikaa... oli huikea lukea edellistä kirjoitusta Thaimaasta. Saa mielen kaipaamaan entistä enemmän itään. Tarkoituksena onkin suunnata maaliskuussa taas muutamaksi kuukaudeksi Thaimaahan. Nyt ollaan kuitenkin vielä vajaan viikon verran Espanjassa. Ollaan oltu Malagan lähellä maaseudulla reilu kuukausi talonvahteina. Tämä on ollut ihana syksyn katkaisu!

Thaimaasta kotiin paluu sujui keväällä takkuisesti. Mulla oli jalassa ärhäkkä tulehdus joka ryöpsähti paluulennolla ja teki lennon todella tuskaiseksi. Lopulta jouduin taltuttamaan sen antibiootein. Niilläkin siis aikansa ja paikkansa (tuolloin sain myös terveyskeskuksessa niin mahtavaa palvelua että hävetti aiemmat manaukseni, etten moisiin laitoksiin jalallani astuisi. No tuossa vaiheessa astelinkin enää yhdellä jalalla. Siriliä en uskaltanut päästää rattaista, kun en olis saanu enää kiinni jos olis tullu joku uhmakohtaus. Rurik haki vielä odotellessa lapsille ruoaksi Hesestä hampurilaiset jota emme siis tavallisesti harrasta. Tosta taas opin et never say never ja paikkansa jopa roskaruoalla ja länsimaisella lääketieteellä.)

Takkuisen alun jälkeen kesä sujui kuitenkin ihanasti. Maalla vanhempieni rantamökissä viihdyin paremmin kuin Helsingissä. Mustikkametsistä, marjapensaista ja villiyrttejä kedoilta poimien löysin rauhaa ja eheydyin. Juhannuksen tietämillä perheeseeemme liittyivät Mirjam ja Kuumis, kissanpennut. Koko lapsuuteni melkoista eläintarhaa hoitaneena olen todella kaivannut eläimiä. Ihanaa että voin tarjota myös omille lapsilleni mahdollisuuden eläinten rinnalla eloon. (En halua käyttää sanaa lemmikki, se on mielestäni jotenkin ällö.)

Kesä oli erilainen kun etukäteen ajattelin. (Kuvittelin viettäväni omaa aikaa tanssien, kapakoissa ja kahviloissa  notkuen ja olevani sosiaalisesti aktiivinen. Edellä mainitut asiat eivät kuitenkaan kiinnostaneetkaan tai paremminkin tuntuneet ajankohtaisilta.) Hetkittäin koin itseni yksinäiseksi. Ison kaveriporukan sijasta minulla on nykyään muutama todella merkityksellinen ihminen, lisäksi läheiset välini vanhempiini ovat lähentyneet entisestään.

Äitini tuli tänne talonvahtiavuksemmekin viimeisiksi viikoiksi. Alussa kanssamme oli paras ystäväni ja Rurikin isä. Ympäröivät vuoret ovat lumonneet mut kauneudellaan. Talon neljää koiraa ja pientä kanolaumaa hoitaessa on mieli levännyt. En ole juuri kaivannut muuta tekemistä kuin arkisia askareita ja pitkiä kävelyjä koiran kanssa. Kotikoulukin on edennyt. Välillä ollaan kuitenkin käyty melkoisia tahtojen taisteluja. Hetkittäin taidan vaatia liikaa (elämässä kun on paljon muutakin tärkeää ja mielenkiintoista kuin koulutyö ja elämä itsessään taitaa olla se paras opettaja.) Kun palaillaan suomeen odottaa Rurrea äikän ja matikan kokeet. Lisäksi enkun taidot on Rurrella kasvaneet hyvin ja espanjankin alkeita ollaan vähän opiskeltu. Hieno portfoli on myös syntynyt matkalla. Lukeminen kiinnostaa ja sujuu (tällä hetkellä R lukee Sysilouhien sukua, sitä ennen R ahmi Tripodien ajan). Kirjoittaminen on myös mieluista, tosin annetut aiheet ja pilkun (välillä edes pisteiden) paikat eivät tällä hetkellä kiinnosta.

Ranong

Tietokone on reistailee. Olemme edelleen Ranongissa. Koh Phayamilla käytiin vielä toinen viikon pätkä... (Itse olisin viihtynyt pidempäänkin mutta matkaseurue kaipasi jo kaupunkiin.) No äärimmäisen hyvin viihdyn täällä Ranongissakin. GH:n isäntäperhe on tosi sydämellinen ja mukava. Lisäksi Ranongin lupsakassa tunnelmassa on jotain kotoisaa. Ei olla tehty mitään ihmeellistä. Pyoritään toreilla ja käydään temppelissä. Välillä maksamme itsemme päiväksi viereisen Tinidee hotellin altaille (aikuuiset 100b ja lapset 70b) jossa on myos suomalainen sauna.
Tietokone reistailee ja Siril syottää mulle Koh Phayamin Cashew pähkinitä (jotka on muuten niin herkullisia ettei mitään rajaa) että tyydyn vain toteamaan että hyvin voidaan ja auriinko paistaa. Kotikoulukin sujuu mallikkaasti ja olen hämmästynyt siitä miten hurjasti R on näiden kuukausien aikana kehittynyt. Juuri nyt tyon alla on portfolio Kulttuurien kohtaamiset matkallamme.
Muutama viikko ja elämä on villivihannesten keruuta ja mokin laittamista. Sekin tuntuu ihanalle vaikka välillä iskee melankolisuus siitä että matka on jo loppupuolella (vaikka tiedän että edelleen on jäljellä enemmän kuin monen koko lomamatkan pituus, rakastan näitä seikkailuja kovasti ja yritän kaikesta haikeilusta ja fiilistelystä huolimatta elää hetkessä.

Kolmas ilmainen uintikerta

Eilen oli maailman paras juhla Songkran. Thaimaalaiset mahtavat vesibileet. Muut nauttivat vesisodasta todella, mutta Sirilillä oli kestämistä. Farang baby sai aimo annoksen kylmiä kylpyjä ja kaiken maailman savinaamioita ja vesisuihkuja. Hyvin ja urheasti pikku travelleri kylpynsä kesti. Kun me aikuiset väsyimme jatkoi Rurik vesisotaa Josefin  GH:mme samanikäisen pojan kansssa. Ranong on siitä kivan kokoinen pikkukaupunki että Rurik voi liikkua itsekseen lähiympäristössä.

Tällä hetkellä Rurikin paras opettaja taitaa olla Josef. Englannin ymmärrys ja sanavarasto kasvaa kohisten, puhumisrohkeudessa olisi kuitenkin vielä petrattavaa. Muuten rohkeus monenlaisisissa tilanteissa on kyllä lisääntynyt huikeasti. Rurik ostaa suvereenisti rotit pannarikojusta ja hoitaa monen muun laisia tilanteita omin päin. Lisäksi olemme treenanneet sanelukirjoitusta (joka kyllä sujuu mainiosti, olen kirjoituttanut pitkiä lauseita joissa mukana monenlaisia vaikeita ja pitkiä sanoja, pisteet ja isot kirjaimetkin osuvat hyvin paikalleeen.) Ollaan myös aloitettu kieliopin läpikäyminen. Nämä asiat eivät peruskoulussa kuuluisi vielä tämän ikäisille, mutta ovat tarpeellisia työkaluja englannin opiskelussa.Aloitimme verbeistä. Kerroin ensin mitä ne ovat ja sen jälkeen R on poiminut verbit helpohkoista teksteistä (aloitin ensin liian vaikeilla teksteillä huonoin tuloksin mutta helpommista teksteistä verbit löytyvät hyvin). Kun mennään kielioppia eteenpäin on kotiopellakin kyllä muistin virkistämisen paikka... Lisäksi R on lukenut päivittäin intohimoisesti. Suomenkielinen lukeminen tulee kyllä loppumaan kesken.

Itse olen nauttinut viime päivinä eniten aamukahveista torin pienessä kahvikojussa (kahvi on kyllä pahaa eikä varmasti reilun kaupan tuote ja maito on varmasti kidutetun lehmän maitoa ja kahvi on täynnä valkoista sokeria mutta tunnelma on ihana). Lisäksi GH:mme perheeseen on ollut ilo tutustua ja meistä on tullut hyviä ystäviä. On myös ollut mielenkiintoista kuulla heiltä Islamista (ennen kuvani on perustunut lähinnä länsimaissa syötettyyn propagandaan). Ehkä eniten olen kuitenkin nauttinut käynneistä watissa. Tänään on edessä visa run Myanmariin ja sitten ylihuomenna palaammekin Koh Phayamille.

Aika pysähtyi

Aika pysähtyi Koh Phayamin saarella. Palasimme sieltä vastahakoisesti ihanaan Ranongin pikkukaupunkiin ja majoituimme jo ennen saarta tutuksi tulleeseen budjetillemme aivan liian tyyriiseen (superior huone kahdella aamiaiisella 1700b) Tinidee nimiseen hotelliin. Viihdyimme erityisen hyvin allasosaston kuumien mineraalikylpyjen vuoksi. Eilen aamulla lähdin ostamaan bussilippuja täksi aamuksi Krabille josta meille olisi lennot Malesiaan muutaman päivän kuluttua. Lippuja ei kuitenkaan voinut ostaa etukäteen. Ensiksi puoliksi leikillämme mietimme jäävämme näille seuduille. Sitten aloimme laskea monta visa runiaa pitäisi loppu reissun aikana Myanmariin tehdä ja mitä se maksaisi. Miksi matkustaa kauemmaksi jos on jo juuri siellä missä haluaa olla? Ja me haluamme olla juuri nyt juuri täällä. Muutimme hotellin viereiseen pikku Guest Houseen jonka Jenkki omistajan kanssa olin ystävystyneet, saimme AC huoneen jossa on myös lämmin vesi niin halvalla että lupasin etten kerro hintaa kellekkään, lisäksi saimme vinkit ja kontaktit visa runien tekemiseen mahdollisiman huokeasti. Eli me koemme Songranin, eli maailman mageimman vesikarnevaalin! Ja mulla on lupa käyttää täällä keittitä ja lähellä on iso vihannestori. Mahtava fiilis!!!