Laatikkoelämä tuli tiensä päähän! Olemme viettäneet suurimman osan ajasta loppukesän jälkeen kesämökillämme. Luonnonläheinen yksinkertainen elämä on tuntunut mahtavalle. Syntyjään Stadilaiset lapsetkin ovat sopeutuneet maalle melko kivuttomasti ja vaikuttaneet silmin nähden onnellisilta. Vuorokauden ja vuoden rytmi on maalla ihanan tiiviisti elämään kietoutuneena. Meidän perheemme osalta tämä on tarkoittanut vuoden pimeimpänä ajanjaksona pitkään nukkumista ja verkkaisia aamuja. Välillä Siril on halunnut leikkiä, että ollaan kiireinen äiti ja tytär, jotka on lähdössä töihin ja päiväkotiin. Sitten hetken meuhkaamisen jälkeen mennään peiton alle köllöttämään ja nautitaan siitä, kun ei ole kiire minnekkään.
Meidän perheemme osalta tämä aika vuodesta tarkoittaa myös sitä, että on pikkuhiljaa aika alkaa tehdä ensimmäisiä valmisteluja kevättalven matkaa varten. Liput on, yllätten, rakkaaseen kuhisevaan Bangkokiin. Matkalle lähtee minun ja lasten lisäksi äitini, sekä osaksi matkaa paras ystäväni sekä Rurikin isä. Alustava reittisuunnitelma on Bangkok-Pratchuap Kiri Khan-Hat Yai-Ranong-Koh Phayam. Mutta reissuslla on paras mennä sinne minne nenä näyttää, tie vie tai tuuli kuljettaa. Kahdeksan viikkoa aikaa seikkailuille ennen paluulentoja Bangkokista Helsinkiin. Tänään kävin ostamassa matkaa varten hopeavettä, laventeli- ja teepuuöljyä ja manucahunajaa. Levää (chlorellaa ja spiruliinaa) ollaan syöty jo hetki (etenkin ihon auringonsiedon kannalta). maitohapot aloitetaan pari viikkoa ennen matkaa. Maitohappojen merkkiä mietin vielä ja sitä ottaisiko siirtymävaiheisiin/tarvittaessa myös jonkun prebioottivalmisteen.
Matka-apteekki pitää yllämainittujen lisäksi sisällään c-vitamiinia, d-vitamiinia (sairastapausten varalta), valkosipulia, jotain kuumetta alentavaa myrkkylääkettä lapsille ja aikuisille, kuumemittarin, pakuria (uutteena). Viime vuodesta viisastuneena en raahaa valtavia pakurimöttejä mukanani. Kaurahiutaleita en ota (niitä raahasin viimeks ja yritin turhaan tuputtaa puuroo lapsille), chiaa otan reilusti (se loppui viimeksi kesken... oi tuoreeseen kookosmaitoon (katie) tehty chia-mangopuuro, NAM.) Mutta yritän pysyä jutuissani (ja ajatuksissani) vielä pääsääntöisesti tämän maan kamaralla. Karkaamme vasta karkauspäivänä. Mun mieleni on vaan niin kovin malttamaton.
Kotikoulu sujuu mallikkaasti. Olen tosi ylpeä älykkäästä ja huomaaavaisesta pojastani. Tuleva matka toimii hyvänä porkkanana opiskelulle. Jos matikan kirjan saa ennen matkaa valmiiksi, ei sitä tarvitse raahata mukana. Lisäksi englantia tehdään paljon ja talviliikuntaa kun säät vihdoin sallii. Reissussa R aikoo tehdä portfolion jossa vertailee Suomea ja Thaimaata (kieli, kulttuuri, maantieto, ruoka...), odotan innolla... ja tässä on kyllä ehkä taas se ongelma, että ope on innostuneenpi kun oppilas.
Olen oppinut isoäidiltäni viime vuoden aikana paljon elämänviisauksia. Oppiminen on kaksisuuntainen tie. Elämänkokemuksen tuomasta viisaudesta huolimatta isoäitini on lääkäri- ja lääkeuskovainen (kuten monet hänen aikansa ihmiset). Suhtautuminen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin on epäileväistä. Vanhatkin koirat kuitenkin oppivat uusia temppuja, se vain tapahtuu joskus hitaammin. Lähtökohtaisesti ravinneköyhään ruokavalioon lisätty tyrni, pakuri tai lehtikaali tuntuu hyvänä olona ja kannustaa uusiin kokeiluihin. Isoäitini varpaanvälissä on ollut vuosia tulehtunut kohta. Kiitos hopeaveden se on alkanut paranemaan. Hopeavesi on kyllä ihmeainetta, vain kerran on tullut tilanne jossa se ei olisi parantanut ihon tulehdusta. (Sisäisestäkin käytöstä on meillä hyviä kokemuksia mutta tästä kannattaa hankkia itse tietoa.)
Parantavaa, opettavaista ja onnentäyteistä tätä vuotta kanssaihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti