Nykyajan elämystravellerit

Mutsi on joskus kertonut mulle juttuja matkustelusta seitkytluvun lopulta. En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta tarinat ja ihmiset niissä on mageita. Samaa en voi sanoa usein omasta sukupolvestani. Tuntuu että myös matkustelusta haetaan yhä harvinaisempia ja elämyksellisimpiä juttuja. Samalla kuitenkaan ei olla valmiita laittamaan itseään yhtään likoon, ottamaan mitään yllätyksiä tai riskejä. Punakat hapannaamaiset länkkärit vetelevät pyörillä rullaavia matkalaukkuja perässään (lähimmälle taxille saakka). Eksoottisesta kohteesta toiseen lennetään, ja sitten ajetaan taxilla hotellille (jotka ovat saman laisia joka maailman kolkassa, ja siitäkin huolimatta valitetaan että kotona on patongit paremmin paistettuja ja lihapullatkin mureampia)..
Niin paljon kuin matkustamista rakastankin, täytyy myöntää että välillä tunnen ahdistusta ja myötähäpeää (vaikka tiedänkin molempien olevan täysin turhia tunteita).
Bangkokissa Banglamphun travellerighetossa tapaa onneksi myös toisenlaisia matkalaisia (joskin ensin mainitut ovat täälläkin enemmistössä.) Turisteista ja travellereista huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi olen kuitenkin kovin kotonani näisssä Kaaoskadun karnevaaleissa.
Saavuimme Bangkokiin eilen aamulla. Kotoa lähtö oli kiireinen ja hyvin kaaottinen (tai niin mulla kyllä aina käy, mutta tällä kertaa se oli poikkeuksellinen paniikki sekoilu). Lento meni yllättävän kivuttomasti, vaikka en kyllä nukkunut silmäystäkään. Mutta huomaa kyllä ettei  sielu lennä yhtä nopeasti kuin lentokeet. Kun herättiin pieniltä päiväunilta luuli R pitkään että on aamu. Lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja hetken kuluttua R kysy että eikö meidän hotellissa olekkaan aamiaista.
Tänään aamulla Siril otti ensimmäisen aamu-uinnin hotellin ravintolan kalalammessa. Sekä minä että S säikähdettiin kunnolla. Nyt iltakävelyllä halus kuitenkin jo "uimaan tonne" eli ei kantapään kauttakaan hankittu järki kauaa pysy tosssa jääräpäässä. Aamiaista sulateltiin hotellin uima-altaalla ja samalla kerrattiin kuukausia suomeksi ja kuukausia ja viikonpäiviä englanniksi. Majoitutaan muutamaksi ensimmäiseksi yöksi budjetillemme aivan liian kalliiseen (ja persoonattomaan ja tylsään) Rambutri Village Inn hotelliin (kolmen hengen huone aamiaisilla n. 45e). Uinnin jälkeen mentiin lasten kanssa kansallisgalleriaaan (200thb/aikuinen lapset ilmaiseksi). Mulle paikka oli todella mielenkiintoinen (etenkin vanhat maalaukset olivat upeita), Rurik peitteli kohteliaasti haukotuksiaan ja Siril otti rattaissa päiväunet. Phra sumein linnoituksen puistossa ollaan oltu syömässä (n 30 b/annos), oleilemassa ja leikkimässä niin tänään kuin eilenkin. Se on yksi lempi paikoistani maailmassa. Lapset saivat leikkiseuraa päikallisista lapsista (ja aikuisistakin). Lisäksi nähtiin joku ihanan hassu thai aerobic tunti.
Siril on välillä valitellut kuumuutta. Jatkuva huomio taitaa hivellä itsetuntoa mutta ärsyttääkin selvästi välillä. Rurik on flunssainen. Tästä kaikesta huolimatta täytyy todeta että ilmiömäisiä reissaajia, kunnon travellereja noi muksut (eikä mitään matkalaukku turisti urpoja ;))