Viimeisestä tekstistä on todella vierähtänyt aikaa... oli huikea lukea edellistä kirjoitusta Thaimaasta. Saa mielen kaipaamaan entistä enemmän itään. Tarkoituksena onkin suunnata maaliskuussa taas muutamaksi kuukaudeksi Thaimaahan. Nyt ollaan kuitenkin vielä vajaan viikon verran Espanjassa. Ollaan oltu Malagan lähellä maaseudulla reilu kuukausi talonvahteina. Tämä on ollut ihana syksyn katkaisu!
Thaimaasta kotiin paluu sujui keväällä takkuisesti. Mulla oli jalassa ärhäkkä tulehdus joka ryöpsähti paluulennolla ja teki lennon todella tuskaiseksi. Lopulta jouduin taltuttamaan sen antibiootein. Niilläkin siis aikansa ja paikkansa (tuolloin sain myös terveyskeskuksessa niin mahtavaa palvelua että hävetti aiemmat manaukseni, etten moisiin laitoksiin jalallani astuisi. No tuossa vaiheessa astelinkin enää yhdellä jalalla. Siriliä en uskaltanut päästää rattaista, kun en olis saanu enää kiinni jos olis tullu joku uhmakohtaus. Rurik haki vielä odotellessa lapsille ruoaksi Hesestä hampurilaiset jota emme siis tavallisesti harrasta. Tosta taas opin et never say never ja paikkansa jopa roskaruoalla ja länsimaisella lääketieteellä.)
Takkuisen alun jälkeen kesä sujui kuitenkin ihanasti. Maalla vanhempieni rantamökissä viihdyin paremmin kuin Helsingissä. Mustikkametsistä, marjapensaista ja villiyrttejä kedoilta poimien löysin rauhaa ja eheydyin. Juhannuksen tietämillä perheeseeemme liittyivät Mirjam ja Kuumis, kissanpennut. Koko lapsuuteni melkoista eläintarhaa hoitaneena olen todella kaivannut eläimiä. Ihanaa että voin tarjota myös omille lapsilleni mahdollisuuden eläinten rinnalla eloon. (En halua käyttää sanaa lemmikki, se on mielestäni jotenkin ällö.)
Kesä oli erilainen kun etukäteen ajattelin. (Kuvittelin viettäväni omaa aikaa tanssien, kapakoissa ja kahviloissa notkuen ja olevani sosiaalisesti aktiivinen. Edellä mainitut asiat eivät kuitenkaan kiinnostaneetkaan tai paremminkin tuntuneet ajankohtaisilta.) Hetkittäin koin itseni yksinäiseksi. Ison kaveriporukan sijasta minulla on nykyään muutama todella merkityksellinen ihminen, lisäksi läheiset välini vanhempiini ovat lähentyneet entisestään.
Äitini tuli tänne talonvahtiavuksemmekin viimeisiksi viikoiksi. Alussa kanssamme oli paras ystäväni ja Rurikin isä. Ympäröivät vuoret ovat lumonneet mut kauneudellaan. Talon neljää koiraa ja pientä kanolaumaa hoitaessa on mieli levännyt. En ole juuri kaivannut muuta tekemistä kuin arkisia askareita ja pitkiä kävelyjä koiran kanssa. Kotikoulukin on edennyt. Välillä ollaan kuitenkin käyty melkoisia tahtojen taisteluja. Hetkittäin taidan vaatia liikaa (elämässä kun on paljon muutakin tärkeää ja mielenkiintoista kuin koulutyö ja elämä itsessään taitaa olla se paras opettaja.) Kun palaillaan suomeen odottaa Rurrea äikän ja matikan kokeet. Lisäksi enkun taidot on Rurrella kasvaneet hyvin ja espanjankin alkeita ollaan vähän opiskeltu. Hieno portfoli on myös syntynyt matkalla. Lukeminen kiinnostaa ja sujuu (tällä hetkellä R lukee Sysilouhien sukua, sitä ennen R ahmi Tripodien ajan). Kirjoittaminen on myös mieluista, tosin annetut aiheet ja pilkun (välillä edes pisteiden) paikat eivät tällä hetkellä kiinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti