Kotikoulun ensihuumaa

Tämä kotikoulu on lähteny käyntiin sulavasti. Kirjasto on osoittautunut mielettömäksi aarreaitaksi, tässäkin tarkoituksessa. Ollaan käyty kirkossa ja Talvipuutarhassa. Välillä oppitunti on ollut opettajan osalta pyykinviikauksen täyteinen (oppilaskin on osallistunut hiukan viikkaukseen, joskin pitkin hampain). Monet opeteltavat asiat tulevat vastaan ihan arjen koukeroissa, lisäksi on kiva keksiä laskutehtäviä arjen juttuihin liittyen. ET:ssä ja Yltissä (Ympäristö- ja luonnontieto) ollaan paneuduttu opetussuunnitelman asioihin tutkielmaa tehden, lukien, mun lukemaa kuunnellen, netistä tietoa etsien. Ensi viikolla olis luvassa myös pieni muovien sulatus koe. Idea lähti hamahelmistä. Kun niiden sulattaminen on kerran niin kivaa, aiotaan kokeilla miten erilaiset muovit reagoi pieneen silitysrautakokeeseen ;)

Äidinkieltä tulee kirjoittamisen (niin koneella kuin käsin) osalta harjoiteltua muiden aineiden yhteydessä. Lisäksi olen muistutellut pisteiden ja isojen kirjainten käytöstä. Luulen että noista saan huomautella vielä hetken. No pääasia että työt ovat hienoja ja mielenkiintoisia, vaikka joku piste puuttuisikin! Rurik on myös aloittanut oman blogin. Kalevalaa ollaan tutkittu hiukan,sekä runoja, loruja ja sarjakuvia. Ensi viikonloppuna Rurik pitää pienissä sukujuhlisssa tervetuliaispuheen. Englantia opiskellaan lyhyistä piirretyistä (Rurik poimii sanoja jotka kirjoittaa ylös ja niitä sitten kerrataan). Tästä piirretystä on tullut hauska koko perheen yhteinen juttu. Satukirjoja luetaan myös englanniksi ja tämä kiinnostaa yhtä lailla puolitoista vuotiasta pikkusiskoa. Olisi hienoa saada kielitaito sille tasolle että puherohkeus reissussa kasvaisi, koska puhuminen aidoissa tilateissa on mielestäni ehdottomasti hienoin kielen oppimis tapa. (Saa nähdä tarttuuko pikku Siriliin reissussa englantia tai thaikieltä).

Liikunnassa on nyt ollut lajeina uinti, luistelu ja jooga. Sirilin isä opettaa Rurikille liikuntaa. Toivon myös että lasten joogaryhmästä tulisi pysyvä harrastus. Liikuntaa on tarkoitus tehdä kiinostusten mukaan mutta monipuolisesti. Kuviksessa Rurik on tehnyt (ja tutkinut) sarjakuvaa, maalannut ja tehnyt kipsitöitä. Ensi viikon kuviksen arkkitehtuuriin liittyvään valokuvausjuuttuun lupasi antaa Rurikin ammatiltaan valokuvvajana työskentelevä ystävä vinkkejä. Musiikki ja käsityö on sellasia aineita jossa en usko olevani kovin hyvä ope, joten vetovastuun ottaa käsityöstä mun äiti (joka tuskaili mun peruskouluaikana mun käsityöläksyjen parissa) ja musiikista mun paras ystävä, joka on klassisen laulun opettaja (ei hajuakaan onko toi oikea ammattinimike).

Matematiikassa Rurik on jo kirjan puolivälissä . Matematiikassa käytämme tavallista oppikirjaa. R halusi yrittää pakertaa leijonan osan omasta mielestään tylsistä jutuista ennen matkaa. Alku näyttää ainakin lupaavalle. Mutta tää matikka on kyllä samaan aikaan helppo ja haastava. Matematiikka on Rurikille helppoa, joten kakkosen kevään asiat eivät tuota liiemmin päänvaivaa. Olen keksinyt haastavampia lisätehtäviä (samalla haastaen itseni, eipä ole tullut viime aikoina liiemmin laskettua). Kirjastosta löysin Alakoulun matematiikkaa vanhemmille teoksen, tarpeellinen löytö. Yksi matematiikkaan minua intohimoisemmin suhtautuva ystävä on myös luvannut luoda joitakin matemaattisten haasteiden tuokijoita. Mieletön juttu on se miten laaja ja ihana ja taitava perhe ja ystävä joukko meillä on ympärillämme. Tosi monissa aineissa on mahdollisuus saada ammattilaisen opastusta. Siitä olen mielettömän kiitollinen. Tämä kotikoulu tuntuu herättävän paljon kiinnostusta ja ihastusta. Toki toisenlaisiakin reaktioita on ollut nähtävissä.

Musta tuntuu että me suomalaiset ollaan helposti kaavoihin kangistuneita. Jotkut tuntuvat ajattelevan että (kasvatus)vastuu kuuluu ennenkaikkea jollekkin viranomaiselle. Meidän peruskoulujärjestelmämme on ihan hurjan hieno ja arvokas juttu! (Joskin koen että sen olisi tietyissä asioissa aika kehittyä ja keskittyä enemmän onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen). Kotikoulun hienous ei ole mitenkään tavallisen koulun hienoudelta pois. Kotikoulu ei (ainakaan meidän kohdallamme) ole mikään hyökkäys perinteistä koulujärjestelmää vastaan. (Ja koulun puolelta kotikouluun onkin suhtauduttu tosi mukavasti.)

Meidän arkea rytmittää sopivasti vapaaehtoistyö, jossa syntyy myös loistavia oppimistilanteita. Käymme kerran viikossa muistisairaiden vanhusten palvelukodissa. Lisäksi teemme vapaaehtoistyötä naapurissamme olevaassa ulkomaalaisten kodittomien päiväkeskuksessa. Rurik harrastaa kerran viikossa partiota ja menee ensi viikolla katsomaan jos tykkäisi kirjastolla kerran viikossa kokoontuvasta kerhosta. Iltapäiväkerholla Rurik on jatkanut samalla tavalla kuin ennen kotikouluakin, eli mennyt jos on halunnut. Sosiaalisten suhteiden kannalta pitkät hyvät ystävyyssuhteet ovat kuitenkin mielestäni kaiken ydin. (Enkä ole aivan varma kuinka ehdottoman hyvä sosiaalisen oppimisen paikka on luokkahuone täynnä tasan saman ikäisiä lapsia, saati koulun piha, jossa tuntuu usein vallitsevan viidakon lait.)

Haastetta kotikouluun on mielestäni luonut se että muotoaan on hakenut se miten äiti on myös ope ja lapsi myös oppilas (ja usein myös toisin päin). Parasta on ollut yhdessä tekeminen ja oppiminen ja vapaus!