Me ollaan lasten kanssa talonvahteina mun lapsuuden kodissa. Puita kantaessa on mieli levännyt ja selkä poksunut pakkasten paukkuessa. Juomavesi tulee kantaen sisälle, muuten vesi tuleekin hanasta. Talo on puulämmitteinen. Lämmittäminen on ollut ihanaa mutta aikaa vievää. Ja astiat ja pyykit pesee kone. Olen miettinyt paljon meidän isovanhempia ja sitä miten paljon elämä on muuttunut, omalla tavallaan helpottunut ja samalla ruikutus lisääntynyt. Ehkä nämä perusaskareet saavat nimen omaan juuremme maahan ja tekevät onnelliseksi. Minä olen ainakin ollut viime päivinä hurjan onnellinen!
Ja samalla moni asia myllertää mieltä. Faija sano mulle että puhun nykyään koko ajan ruoasta, lääkkeistä ja ennen kaikkea rokotuksista. Rokotukset onkin olleet lööpeissä viime aikoina. Tämä yhden lapsen huikea tuhkarokkoepidemia, josta on revitty toinen toistaan pelottavia lööppejä, on mielestäni suorastaan surkuhupaisa. Hymy kuitenkin hyytyy kun väläytellään pakkorokotuslakia.
Meillä rokotukset ovat kuopuksen kohdalla ajankohtaisia. Suhtauduin rokotuksiin jo esikoisen synnyttyä kriittisesti. Silloin nuorena äitinä en kuitenkaan uskaltanut uhmata yleisesti jyräävää mielipidettä. Kuopus ei sitten olekkaan saanut kuin kaksi annosta nelosrokotetta. Toisesta piikistä tuli reaktio, joka sai silmäni lopullisesti aukeamaan. Ulkopuolinen ei ehkä olisi huomannut juuri mitään. Itse kuitenkin huomasin pelottavan selvästi, kuinka lapsi oli paikalla muttei läsnä. Sen valossa mitä tiedän, en enää uskalla leikkiä asialla. Jääköön rokotussarja siis epätäydelliseksi. Moni suhtautuu rokotuksiin, tai lähinnä rokottamatta jättämisiin, fanaattisesti ja ilkeän tuomitsevasti. Tuntuu että suhtautuminen on sitä tuomitsevampaa ja ilkeämpää, mitä vähemmän henkilö tietää rokotuksista. Veemäinen hymy naamalla todetaan, että toivottavasti en joudu kohtaamaan hörhöilyni seurauksia lapseni sairastumisen muodossa.
Luulen kuitenkin että rokotteiden haittoihin herätään yleisesti lähitulevaisuudessa. Muistan kuinka esikoisen syntymän aikoihin antibioottien välttämiseen suhtauduttiin samoin. Nyt myönnetään jo yleisesti (myös länsimaisen lääketieteen piireissä) että antibiootteja tulisi käyttää hyvin valikoiden ja harkitusti. Itse tuen mielummin omaa ja lasteni vastustuskykyä ja elimistön hyvinvointia kun torjun sairauksia elimistöä kuormittavin menetelmin, joiden toimivuudesta ei edes ole selkeää näyttöä ja yhteisvaikutusten haitoissa olemme koekaniineja. Tai me emme kyllä eneää ole!
Kehotan siis perehtymään rokotuksiin! Rokotteiden tehtailu taitaa olla monessakin mielessä lääkebisneksen epäeettisintä touhua. Esimerkiksi vihurirokkorokotusta varten soluviljelmät
kasvatetaan abortoiduista sikiöistä saaduilla alustoilla ja ruokitaan
vasikan sikiöistä tehdyllä ravintoliuoksella. Kuulostaa jo sille ettei sellaisen elimistöön työntämisestä voi seurata mitään hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti