Eilen oli maailman paras juhla Songkran. Thaimaalaiset mahtavat vesibileet. Muut nauttivat vesisodasta todella, mutta Sirilillä oli kestämistä. Farang baby sai aimo annoksen kylmiä kylpyjä ja kaiken maailman savinaamioita ja vesisuihkuja. Hyvin ja urheasti pikku travelleri kylpynsä kesti. Kun me aikuiset väsyimme jatkoi Rurik vesisotaa Josefin GH:mme samanikäisen pojan kansssa. Ranong on siitä kivan kokoinen pikkukaupunki että Rurik voi liikkua itsekseen lähiympäristössä.
Tällä hetkellä Rurikin paras opettaja taitaa olla Josef. Englannin ymmärrys ja sanavarasto kasvaa kohisten, puhumisrohkeudessa olisi kuitenkin vielä petrattavaa. Muuten rohkeus monenlaisisissa tilanteissa on kyllä lisääntynyt huikeasti. Rurik ostaa suvereenisti rotit pannarikojusta ja hoitaa monen muun laisia tilanteita omin päin. Lisäksi olemme treenanneet sanelukirjoitusta (joka kyllä sujuu mainiosti, olen kirjoituttanut pitkiä lauseita joissa mukana monenlaisia vaikeita ja pitkiä sanoja, pisteet ja isot kirjaimetkin osuvat hyvin paikalleeen.) Ollaan myös aloitettu kieliopin läpikäyminen. Nämä asiat eivät peruskoulussa kuuluisi vielä tämän ikäisille, mutta ovat tarpeellisia työkaluja englannin opiskelussa.Aloitimme verbeistä. Kerroin ensin mitä ne ovat ja sen jälkeen R on poiminut verbit helpohkoista teksteistä (aloitin ensin liian vaikeilla teksteillä huonoin tuloksin mutta helpommista teksteistä verbit löytyvät hyvin). Kun mennään kielioppia eteenpäin on kotiopellakin kyllä muistin virkistämisen paikka... Lisäksi R on lukenut päivittäin intohimoisesti. Suomenkielinen lukeminen tulee kyllä loppumaan kesken.
Itse olen nauttinut viime päivinä eniten aamukahveista torin pienessä kahvikojussa (kahvi on kyllä pahaa eikä varmasti reilun kaupan tuote ja maito on varmasti kidutetun lehmän maitoa ja kahvi on täynnä valkoista sokeria mutta tunnelma on ihana). Lisäksi GH:mme perheeseen on ollut ilo tutustua ja meistä on tullut hyviä ystäviä. On myös ollut mielenkiintoista kuulla heiltä Islamista (ennen kuvani on perustunut lähinnä länsimaissa syötettyyn propagandaan). Ehkä eniten olen kuitenkin nauttinut käynneistä watissa. Tänään on edessä visa run Myanmariin ja sitten ylihuomenna palaammekin Koh Phayamille.
Kyllä lomalla voi ja pitääkin vähän relata... Minäkin viittä vaille vegaani, mutta kun reissun päällä mulle vanha mummo tarjosi omista kananmunistaan välipalaa ja toinen teki kananjaloista pataa, olisi ollut äärimmäisen epäkohteliasta ja loukkaavaa alkaa selittelemään länkkärivegaanin elämäntapaa siinä tilanteessa. He tarjosivat parastaan vieraalle, niin heitin periaatteeni romukoppaan ja nieleskelin kananvarpaat hymyillen (oli muuten karmeita, joten yritä välttää maistamasta!! Pelkkää löysää ihraa!). Muihin uskontoihin tutustuminen on aina rikastava kokemus, jos siihen suhtautuu avoimesti unohtaen ennakkoluulot. Malesiassa oli kyllä vaikeaa unohtaa ne kun aina oli joku manaamassa musta ulos pirua ja huutelemassa perään kun päällä oli t-paita ja sortsit, tai edes polvimittainen hame. Toi visarun kiinnostaa niin jos ehdit ja jaksat kirjoittaa oman postauksen niin mielellään lukisin siitä enemmän. Koh Phayam on ihana paikka! Mistä löysitte majapaikan? Terkkuja kaksosilta, ovat juuri heräilemässä ja luen niille sun blogia. ��
VastaaPoistaVisa run oli tosi helppo. Mitä nyt over staytä paukku taas pari päivää, ja ihan vahingossa. En ymmärrä miten mä jotenkin aina möhlin noissa... onneksi lapsista ei laskuteta joten rahaa kulu tähän vaan 1000b. Satamaan pääsee songtaolla keskustasta tai bussiasemalta (bussissa lukee imigration ja maksaa 15b). Normisti 10 dollaria jonka tarvii burman visaan saa vaihdettua 300 b burman puolella, nyt ei ollutkaan rahan vaihtajia burmassa songkranin takia ja thaimaan puolella jouduttiin pulittaa 400b, satamassa oli kyllä jos jonkinlaista ukottajaa eli varmasti saa maksaa vaikka kuinka paljon jos on valmis maksamaan. Longtailboat burmaan maksaa kai oikeasti 50b/suunta mutta sillon vene kulkee kun on täynnä. Me maksettiin 200b/aikuinen/molemmat suunnat ja 100b lapsista ja vene liikku meidän aikataulujen mukaan. Burman päässä käytiin sataman vieressä kopissa leimaamassa itsemme sisään ja ulos, passista tarvii kopion mutta saatiin poika juoksee kopiot kaikkien passeista 20b (käsittääkseni oiikee hinta olis 3b/kopio mutta eipä toikaan paha hinta ollut...). Koko hommaan kului aikaa reilu tunti. Kumassakaan päässä ei jouduttu jonottaa yhtään (kannattaa olla liikkeellä joko aamu varhain tai sitten klo 14 jälkeen niin kun me tehtiin.) Eli visa run täältä on kyllä halpa ja helppo. Phayamilla majoituttiin eka star light bungalowsissa (400b) lasten kanssa korkeelle rakennetut mökit ilman terassikaiteita oli hankalat ja hyttysverkoissa oli reikiä, sit muutettiin long beach bungalowsiin jossa maksettiin eturivin mökistä kahdella leveällä sängyllä 600b seuraavaks haluun muuttaa toiseen päähän ao yai rantaa kun siellä on paremmin ravintoloita ja muuta ja mä en uskalla ajaa skootteria kun on niin kallis lasti, onneks Henu ohjasti hienosti koko katras kyydissä... Hitto olit urhoo niiden kananjalkojen kanssa... mun on vaikee nielasta palaakaan mitään lihaa. Kaksosille paljon terkkuja takas :)
PoistaHei reissaajat! Olen tainnut pudota jo ihan kokonaan kyydistä missä seikkailette? Mutta elonne taitaa olla mallillaan ja aurinko paistaa. Kiva kuulla, että Rurik on saannut kaverin ja englannin opiskelut etenee. TERVEISET!
VastaaPoista