Mä oon aina elänyt tunteella, ja heittäytynyt asioihin täydellä sydämellä. Viimeisen vuoden aikana oon kuitenkin muuttunut varmaan enemmän, kuin sitä edeltäneen kymmenen vuoden aikana. Kai tää on mun kolmenkympin kriisini. Ja hyvä näin, kasvamassahan mä täällä olen.
Sysäys tälle kaikelle on ollut ruokavalionmuutos, jonka tein viime vuoden alussa. Olen aina ollut edes vähän kiinnostunut siitä mitä syön. Kasvissyöjä oon ollut yläasteen alusta ja pyrkinyt syömään ainakin ok hyvin (tai no joskus lukioaikoina ruoan ostaminen taisi kyllä tuntua syntiselle rahan haaskaukselle, mutta siis valtaosan elämästäni). Yllättäen alkoi etoa vahvasti se mitä moskaa itse söi ja mitä perheelle syöttää. Melko äärimmäisen vaiheen kautta ollaan siirrytty pääasiassa gluteenittomaan ja hiivattomaan ruokavalioon. Valkoista sokeria, soijaa, ja lisäaineita vältellään myös. Ja kun ruokavalio muuttui muuttui kaikki. Ulkoinen muutoskin oli positiivinen. Tärkeintä on kuitenkin se miten ajatukset muuttuivat, kirkastuivat.
Positiivinen lumivyöry kasvoi ja jooga ja meditaatio muuttuivat entistä tärkeämmiksi. Olen aina auttanut toisia mielelläni. Nyt aloin kuitenkin haastaa itseni hahmottamaan maailmaa siitä näkökulmasta, kuinka voin auttaa, en siitä mitä voin kahmia itselleni. Vapaaehtoistyöstä on tullut tärkeä osa elämääni. Omat kulutustottumukset ovat myös tervehtyneet. Uusia tavaroita en osta, käytettyjäkin hyvin harkiten. Matkustaminen on kuitenkin minun pahaani (tai hyveeni). Loppuvuodesta ostin itselleni ja lapsilleni kevääksi lennot Bangkokiin.
Oli tarkoitus, että yhdeksän viikon aikana, jonka olemme Thaikuissa, saisimme vähän esimakua siitä, mille haaveissa pyöritelty kotikoulu tuntuisi. Ja sitten vähän ennen joululomaa toi viisas tokaluokkalainen sai vuoden pohdinnan päätökseen, ja ilmoitti että kokeillaan vaan kotikoulua. Olen siis kohta esimurrosikäisen kotiope ja hyvin pian täysin uhmaikäisen hyvin määrätietoisen tytön kotiäiti. Olen yksinhuoltaja ja lapsilla on eri isät. Eli melkosen kutimen oon itselleni luonut. Yritän keskittyä hengittämiseen, ja kiitollisena vastaanottamiseen. Tästä blogista haluaisin luoda itselleni paikan jossa pohdiskella ja pureskella tätä kaikkea. Vertaistukea, päänpyörittelyä tai kysymyksiä luen mielelläni.
Vatsataudin jälkimainingeissa talvi-illan kauneutta pohtiva Wiuhti
Hei! Mielenkiinnolla aloitan seuraamaan miten kotiopiskelu teillä alkaa sujumaan. Meillä kotioppija on jo seiskaluokkalainen nuorimies ja 4-vuotiaat seuraavat innolla perässä. Kasvisruokavalio meilläkin ja mahdollisimman vähägluteeninen ja -sokerinen. Lisäaineet ovat aina olleet pannassa, sen myötä myös einekset. Tuttuja ajatuksia siis. Tuo soija jäi sen sijaan mietityttämään. Meillä maitotuotteet on karsittu minimiin ja itse käytän lähinnä kahvissa soijamaitoa, muuten soijatuotteita ei juurikaan käytetä. Miksi sen olette karsineet ruokavaliosta?
VastaaPoistaMoi :) Mulla on vaan tullut soijasta (etenkin soijarouheesta ja kaiken maailman paloista), sellanen olo ettei se oo kauheen hyvää ravintoa. Hyvään tofuun, itsessään soijapapuihin tai soijakastikkeeseen en suhtaudu ollenkaan niin jyrkästi. Jotkut ruokatietäjä ystävät ovat antaneet jotain tietoakin tuntemusten tueksi mut en muista tarkasti. Ootko maistanu kauramaitoa tai mantelimaitoa (mun mielestä nää on paremman makusiakin kun soija, mut se on tietty makuasia ;))
VastaaPoistaMantelimaitopurkkia olen katsellut kaupassa, mutta se on jäänyt vielä hyllyyn, kun siihen on muistaakseni lisätty sokeria. Samoin kauramaitoon, mutta se on jäänyt hyllyyn kun oletan sen olevan gluteenipitoista (olenko väärässä??). Täällä on vähän kaikkeen lisätty sokeria, mutta yhden soijamaitomerkin olen löytänyt jossa ei sokeria ole. Mantelimaitoa voisi ehkä kokeilla tehdä itse. Vielä en ole ehtinyt kokeilla. Cashew pähkinöistä sen sijaan olen tehnyt joskus vaniljakastiketta ja se on kyllä ollut hyvää. :) Rouheita ja soijapaloja ei täällä juurikaan myydä, enkä ole muutenkaan ollut koskaan niiden suurkuluttaja. Kuukausi sitten tein tuttavuutta ensimmäisen kerran tempehin kanssa ja se oli parempaa kuin perustofu, jota joskus käytän. Suomessa myytävä hampunsiementofu oli siellä suosikki, mutta täällä sitä ei myydä. Pitää näköjään etsiä lisätietoa soijasta ja sen vaikutuksista. Pojille ja miehelle en sitä suuremmin tyrkytä, kun siinä sanotaan olevan naishormonia, joka vaikuttaa siittiötuotantoon, mutta itse olen olettanut siitä olevan naisille apua ns. naistenvaivoihin. Tyttö ei soijamaidosta välitä vaikka joskus olen tarjonnut, ehkä myöhemmin.
VastaaPoista